Langkawi & Penang

Langkawille saavuttuamme ensimmäisenä pisti silmään siisteys, Indonesiaan verrattuna ero oli valtava. Majoituttiin saaren ”pääkaupunkiin” Kuahiin, Sea View hotelliin mikä tuntui sopivalta tukikohdalta. Rantalomaahan me ei täältä tultu hakemaan vaan skootteri alle ja saaren kimppuun.
Skopan vuokraus ei kumminkaan ollut niin simppeliä kuin yleensä, vuokraajat nimittäin puuttuivat katukuvasta tyystin ja jouduttiin turvautumaan hotellin respan apuun, hintakin sen mukainen 10 euroo pv, Indonesiassa tolla sai kolmeks päivää.

Kolme päivää täällä skopaa pidettiin ja 400 kilsaa saatiin mittariin pyöritettyä. Täältä löyty yllättävän hyvät tiet ja liikenne on kuin Ryydynpohjassa, ylivoimaisesti helpoin paikka ajella mihin Aasiassa on törmätty.

Luontohan on Malesian parasta antia, paljon korkeuseroja ja todella rehevä kasvillisuus, eläimistön kirjo myös laaja ja tosi kivaa seutua mopoilla.
Sesonki täällä on vasta aluillaan ja kivat rantsutkin melkein tyhjät. Kerran oltiin puolen päivää Pantai Tengah biitsillä saaren suosituimman rannan Pantai Genangin naapurissa, siellä myöskin näytti aikas hiljaiselta.
Meduusoista täällä ilmeisesti riesaa kun rannoilla niistä kovasti varoittelevat, pari mekin nähtiin mutta ei haitaksi asti.
Langkawi sai meiltä viisi päivää ja laivailtiin sieltä vajaassa kolmessa tunnissa astetta vilkkaammalle saarelle, Penangille.

Penangin saarelta maja löytyi Tanjung Bunghahista. Rainbow Paradise Hotelli majoitti meidät yhden makkarin ja kahden parvekkeen merinäkö-ala sviittiin hintaan 75 e, reissun kalleimmat yöt mutta hintansa väärtit, no teki se aika paljon kipeetä:).

Täältä mopo taas alle ja tienpäälle. Kerran saari ympäriämpäri ja ajeltiin myös kohtuu pitkän(13,5km)sillan yli Butterworthiin, loppuaika pyörittiinkin sitten Georgetownissa.
Georgetown olikin sitten todella viehättävä paikka, täällä tosi iso vanha kaupunki missä kulttuurit yhdistyy, kinkkejä ja intialaisia paljon. Vanhaa rakennuskantaa paljon ja näistä monia koristeltu hauskoilla maalauksilla, ei turhaan Unescon maailmanperintö kohteena. Noita talojen seiniä ois voinut kyllä pidempäänkin tuijotella.

Neljä päivää Penang meiltä sai ja matka suuntautuu kohti Thaimaata, yön stoppi ensin Kuala Lumpurin kentän kupeessa Tune Hotellissa. Tätä postausta kirjoitellaan Tune Hotellin 9,7m2 kopissa, v…u tää on kyllä pieni.


Maine kiirii maailmalla...

Korkeelle päästiin.

Vesi putoo.

Kirkollakin käytiin.

Komiat on harjat.

Kellotorni.

Kisulit nuoralla.

Fillaristit.

Kurkotan.

Tästä alkoi silta 13,5km.

Katukylttejä.

Senggigi

Kymmenen Gili Airilla vietetyn yön jälkeen hilasimme persuksemme Gili Trawanganille, bilesaarelle vailla vertaa. Suosikki saari se ei meille ole mutta lyhyen rupeaman siellä kestää. Trawanganin visiitti oli meille kuin aikalisä, alkujaan oltiin suunniteltu Labuan Bajoa ja Komodoa seuraavaksi kohteeksi mutta liian rankat matkat hillitsivät halumme, vuorokauden olisi ottanut suuntaansa.

Parin Trawanganilla vietetyn päivän päivän jälkeen suunnaksi valikoitui Senggigi, Lombokin pääsaarella sijaitseva pieni ranta kaupunki. Täällä ilmeisesti olisi saaren paras majoitus tarjonta ja hinta/laatu suhde kohtaa mukavasti. Rantalomailu vaihtuikin sitten kertaheitolla asfaltin ja pölyn nielemiseen, ettei vesi nyt kokonaan unohtuis, niin altaallakin jonkun verran oltu.

Tukikohtana tämä on ollut meille mopedisteille ihanteellinen, vuoristo lähellä eikä etelän paratiisi rannoillekkaan mahdoton matka ole, päälle 500 kilsaa on jo tuupattu täällä menemään. Ihka uuden 125cc skootterin vuokra viideltä päivältä on todella huokea, 13 euroa, poltto-aineeseen mennyt vissiin 6-7 euroo. Litra hinta bensalla on n.44 senttiä.
Tostaina ajeltiin saaren ja samalla Nusa Tenggaran provinssin pääkaupunkiin Mataramiin, täällä populaa liki puoli miljoonaa. Tärkein syy Mataramin keikkaan oli käynti provinssin ainoassa Mäkissä, samalla reissun ensimmäiset mäkkäri hampparit sulahtivat kitusiin ja olimme 5 euroo köyhempiä(bigmac, tuplajuusto, juusto ja cokis).

Lombokista jäämässä todella hyvä maku suuhun:).

Seuraavat siirrotkin on jo valmiiksi mietitty:
Sunnuntaina, viisumin umpeutuessa lennämme Lombokilta Kuala Lumpuriin ja sieltä edelleen Langkawille. Kymmenen päivän kuluttua jatketaan Kuala Lumpurista pohjois-Thaimaan Chiang Maihin, kuukausi Thaimaassa ja paluu Bangkokista Indonesian Medaniin, sieltä Lake Toballe joulun viettoon.

Näin pitkälle eteenpäin on jouduttu funtsimaan reittiä, johtuen Thaimaan ja Indonesian”tyhmistä” viisumisäädöksistä.

Ja joitain räpsyjä:

Trawanganilla rillillä.

Merikäärmes rannalla rapuja kyttäämässä.

Kuva Trawanganilta,edessä Gili Meno ja taaempana Gili Air.

Public boatilla Lombokille.

Ja vanilla kohti Senggigiä, takapenkki makso mitä makso.

Perillä odotti kiva kämppä ja 70 metrinen allas.

Mopedistit.

Maisemaa monkey roadilta.

Kivaa tietä.

Ja kiharaa piisaa.

Etelästä löytyi lähes autioita biitsejä.

Gili Air

Lombokin luoteis kulmalle, vajaan parin tuhannen asukkaan Gili Air saarelle yllättäen jumahdettiin taas, mikäs täällä on veden ääressä ja myös itse vedessä on ollessa. Asutaan Airin itä-rannalla missä loistavat snorkli paikat monen kirjavine kaloineen, kilppareitakin näkyy melkein joka reissulla ja aika kuluu kuin siivillä niiden touhuja katsellessa. Harvassa on ne paikat, missä ”omasta” rannasta n.100 m. kahlaamalla pääsee riutan reunalle, tällaisille vesille, kelpaa.

Orong Villagesta saatiin vuokralle tosi kiva rantatalo, neliöitä n.30 ja iso terassi , bonuksena kakkoskerroksen partsi kaksine riippumattoineen, täällä niistä ehtii myös nauttimaan. Paikkana ihan täydellinen ja oltais oltu pidempäänkin, isäntä vaan ei pitänyt sopimuksestamme kiinni ja 7 yön jälkeen jouduttiin muuttamaan parin sadan metrin päähän, tuttuun Gusung Indahiin, asuttu siellä pari kertaa aiemminkin.

Päivät täällä kuluneet pitkälti vedenalaiseen maailmaan tutustuessa ja ranta-elämään. Pyöräiltykin on jonkin verran, mutta saari kun on aika pieni niin tiestöäkään ei paljon ole. Saaren ympäri kävelykin suoritettiin, aikaa se otti himpun verran yli tunnin, että ei tässä ihan jouten olla oltu:).
Käytiinhän me päiväretkellä naapurisaarella Gili Menolla, katseltiin majapaikkoja jos muutettais sinne, ei napannut tällä kertaa ja palattiin Airille.

Edellisestä visiitistämme saarelle on kulunut n.3 vuotta ja tänä aikana ei hirveästi muutosta ole tapahtunut, ainakaan jos verrataan edellisten reissujen välissä tapahtuneeseen, hyvä niin. Gili Air on edelleen paikka missä me viihdytään:).
Pari yötä vielä ainakin ollaan täällä ja seuraavaa siirtoa tässä mietitään, viisumia jäljellä vajaa pari viikkoa eli aikaa olis poiketa jossain, katsotaan.

Ensimmäinen reissukuukausi olis sitten takana. Tähän asti kaikki on sujunut mukavasti, sairasteltu ei olla ollenkaan lukuunottamatta pientä paskatautia toisen kuukauden alkajaisiksi, molemmilla jylläs samaan aikaan.
Oisko ikä tehnyt meistä hieman kermaperseitä majoituksen suhteen, rahaa siihen on palanut enemmän kuin ennen, toki hinnatkin nousseet viime reissuista. Turkin osalta keskihinta majoituksissa oli 62e/yö, Malesiassa n.35e/yö, Indonesiassa yön hinta on tippunut n.25euroon. Majoitukset olleet kyllä tosi hyviä.
Kuukauden aikana tuli reissattua melko paljon, rahan kulutuskin silloin tietysti kohoaa. Toteutuneet menot ensimmäiseltä reissukuukaudelta sisältäen kaiken, on 2800e. Vuorottelukorvaukset eivät aivan tuota summaa kata, joten ”omaakin” pussia täyty tässä kuussa vähän raottaa:).
Majoituksista ja nautinto-aineista hieman tinkimällä summasta vois helposti ottaa 6-700e pois, ehkä kumminkin raotamme mieluummin pussia.
Muslimimaassa kun ollaan, olutindeksi näyttää tällaiselta. Iso kalja 2,2e.


Loppuun pari kuvatusta.

Linkki kilpparivideon pätkään, joku vois kommentoida saako ton näkyviin. Yön yli sitä ladattiin ja näytti valmistuvan ,täällä sitä ei kuitenkaan pysty katselemaan D. Pitäs olla hd tasoista kuvaa.
http://youtu.be/q-FiVlgM-i4

Lombokilla sijaitsevan tulivuoren, Mt.Rinjanin takaa aurinko nousee meidän päivään.

Ja Balin taakse laskee, kuvan oikeassa reunassa tulivuori Mt.Agung "tupruttelee".

Meidän house.

Näitä on tavattu paljon.

Fisuja.

Leikkien irtoaa kalat verkosta.

Matkalla kyliltä kotiin.

Vastanaineet cidomon kyydissä, moottori-ajoneuvoja saarella ei ole.

Nusa Lembongan

Nusa Lembonganin saari sijaitsee Balin kaakkois-puolella n.20 km;n venematkan päässä, puolisen tuntia nopealla veneellä. Paikallis-asutusta saarella n.5000 ja turisteja jonkun verran, ei paljoa.

Kolme päivää oli meillä skootteri alla, suht tehokkaasti sillä koluttiin tämä ja naapuri saari Nusa Ceningan, pieni mopon mentävä riippusilta yhdistää ne toisiinsa. Paras tapa ehdottomasti tutustua saareen vaikka tiestöhän täällä on mitä on, maisemat kyllä korvaavat sen puutteen. Skopan vuokrasimme meidän majapaikasta, Nitya Home Staysta, hintaa sille tuli euroissa kympin verran sisältäen tankillisen bentsiiniä.

Neljäs päivä alkoi aamusnorklauksella, otettiin privapaatti ja suunnattiin läheisen Nusa Penida saaren kupeessa olevalle Manta Pointille, täällä kuulemma hyvät mahkut törmätä paholaisrauskuun.
45 minsaa rutuutettiin veneellä ja oltiin mestoilla, ei muuta kun veteen. Saija, meidän avantouimari järkyttyi veden kylmyydestä eikä viihtynyt kovin kauaa vedessä, näki kummiskin yhden rauskun.
Riku viihtyi vedessä pidempään bongaten 4 mantaa, kuvaukset tosin epäonnistui kun kamera ilmoitteli vain korttivirhettä. Toisella sukelluksella kamera sentään toimi, mutta en nähnyt kuin yhden ja kuvista ei tullut julkaisukelpoisia. Tossa linkki minkälaisista otuksista on kyse http://fi.wikipedia.org/wiki/Paholaisrausku
Nämä meidän näkemät olivat metrin ja kahden väliltä siipienväliltään, eli ei kovin isoja mutta vaikuttavia olivat kyllä.

Huomenna sitten saari vaihtuukin meidän lempparisaareen Gili Airiin, Lombokille. Saas näkee paljonko paikat on parissa vuodessa muuttuneet, edellisten reissujen välillä oli 2 vuodessa tapahtunut paljon.

Ps. Oli se vesi yllättävän viileetä verrattuna siihen mihinkä täällä on tottunut.


Pari kuvaa moporeissuilta:

Tiestö oli välillä tällaista

Hauta tien vieressä, paikassa oli useampiakin hautoja mitkä oli suojattu auringonvarjoilla ja vettäkin vainajille oli tarjolla. Yleisilme muuten oli kuin kaatopaikalla, kenellekkään ei ilmeisesti kuulu ympäristön kunnossapito.

Silta yhdistää

Ceninganin ehkäpä korkeimmalta kohdalta

Ceninganin rantsusta

Saaren pää-elinkeino on meriheinän viljely ja rannat on täynnä tiluksia. Kuivattamisesta muodostuu mukavia aromeja ja rantavedet on täynnä keppejä millä heinä sidotaan, siinäpä ehkä haitat mitä viljely tuottaa.

Näitä näkyi joka paikassa, heinää kuivataan

Viljelijöillä päivä täynnä, aika palata rantaan

Tällä meidän päivä lähtee käyntiin, lisukkeena oma nescafe

Ja tähän se melkeinpä päättyy

Bali, Kuta Beach

Tiistai-iltana saavuttiin Balille ja Kutalle jumittiin pariks päiväks. Kuta Beach on vähän kuin aussien kanaria, mutta oma viehätyksensä sillä on meille. Surffareita täällä käy paljon, johtuen tosi hyvistä aalloista ja kas kummaa, Rikukin huomasi kohta olevansa laineiden vietävänä, nimenomaan vietävänä. Sporttipläjäys tuonnempana.


Kuta kun on meille kohtuu tuttu paikka niin ollaan otettu ihan iisisti, vaatteet sentään saatiin pesetettyä ja pitkästä aikaa rinkoissa vain puhtaita.


Maa kun järisi toissa päivänä siellä Filippiineillä, niin jouduttiin mekin kokeen pieni sellainen (onneksi vain pieni). Noin 100 km;n päässä täältä oli voimakkuudeltaan n.5 richterin järistys ja vaikutus täällä pieni, sen verran hotelli vavahteli että Saija nukkui vaatteet päällä. (Sori äippä, tää tapahtui vartti sen jälkeen kun tekstailtiin ja kirjoiteltiin niistä järistyksistä).

Huomenna maisema vaihtuukin sitten aikaslailla hiljaisempaan saareen, Nusa Lembonganiin.


Joo, enpäs ois uskonut löytäväni itsestäni surffaria. No kaikkee pitää kokeilla, ei muuta kuin täysillä päin.


Täältä tullaan

WOHOO!

OOPS!

Tässä jo vähän mennään

Aallot selätetty

Pari tuntia pesukoneessa pyörineenä

Vaikeetahan toi oli enskertalaiselle kun vasta pari reeni kertaa alla, täytyyhän tota vielä kumminkin jatkaa:).


Loppuun auringon lasku Kutalla, vaikka rannalla on satoja ihmisiä niin on sitä vaan kiva katsella.