Mui Ne

Tämän reissun viimeinen rantakohde oli sitten Mui Ne. Mui Neen ranta ei uimiseen ihan paras ole mutta kite surffareille sieltä löytyy hyvät tuulet ja aallot, parina päivänä sattui oikein hyvät tuulet ja silloin kaverit tarjosivat hyvää viihdettä tempuillaan.
Venäläisten matkailijoiden määrä täällä oli taas silmiinpistävän suuri ja hyvin oli palvelut heille suunnattukkin, lähes kaikki jutut oli myös venäjäksi kirjoitettu helpottaakseen heidän elämäänsä. No tottahan meitäkin sitten lähestyttiin pari kertaa venäjäksi:(.
Täällä vuokrattiin myös mopo alle (7 taalaa/pvä), vuokraajalle riitti kun kertoi missä asui eikä muita vakuuksia tarvinnut jättää, eräässä maassahan polkupyörän vuokrauksessakin pyydettiin passia depoks :). Mopolla huristeltiin ekaks katsomaan valkoisia hiekkadyynejä n.30 kilsan kilsan päähän ja takaisin tullessa poikettiin sitten punaisia dyynejä katsastamassa. Ehtoolla ajeltiin vielä Phan Thietin kaupunkiin missä ei kuitenkaan mitään erikoista ollut. Liikenne Vietnamin näillä kulmilla oli erittäin iisiä ja ainoa riesa oli oikeastaan pöllyävä hiekka jota välillä oli sakeasti ilmassa.

Reissun päättymisen lähetyminen alkaa tuntumaan myös konkreettisesti kun aurinkorasvan jämät lensivät täällä roskikseen, Honkkarissa ensin totuttaudutaan 15 astetta viileämpään ilmanalaan ja toinen 15-20 raatia putoaa sitten vajaan viikon päästä saapuessamme Vantaalle, hrr...

Parit Lumia räpsyt...

Rantsu aamulenkin aikaan.

Pesusaavin näköisiä kalapaatteja.

Mui Neen kalastuslaivastoa.

Hiekkadyynit häämöttää.

Kuin Saharassa.

Punaista hiekkaa riitti myös.

Loppuun surffareiden pomppuja.