Gili Air

Lombokin luoteis kulmalle, vajaan parin tuhannen asukkaan Gili Air saarelle yllättäen jumahdettiin taas, mikäs täällä on veden ääressä ja myös itse vedessä on ollessa. Asutaan Airin itä-rannalla missä loistavat snorkli paikat monen kirjavine kaloineen, kilppareitakin näkyy melkein joka reissulla ja aika kuluu kuin siivillä niiden touhuja katsellessa. Harvassa on ne paikat, missä ”omasta” rannasta n.100 m. kahlaamalla pääsee riutan reunalle, tällaisille vesille, kelpaa.

Orong Villagesta saatiin vuokralle tosi kiva rantatalo, neliöitä n.30 ja iso terassi , bonuksena kakkoskerroksen partsi kaksine riippumattoineen, täällä niistä ehtii myös nauttimaan. Paikkana ihan täydellinen ja oltais oltu pidempäänkin, isäntä vaan ei pitänyt sopimuksestamme kiinni ja 7 yön jälkeen jouduttiin muuttamaan parin sadan metrin päähän, tuttuun Gusung Indahiin, asuttu siellä pari kertaa aiemminkin.

Päivät täällä kuluneet pitkälti vedenalaiseen maailmaan tutustuessa ja ranta-elämään. Pyöräiltykin on jonkin verran, mutta saari kun on aika pieni niin tiestöäkään ei paljon ole. Saaren ympäri kävelykin suoritettiin, aikaa se otti himpun verran yli tunnin, että ei tässä ihan jouten olla oltu:).
Käytiinhän me päiväretkellä naapurisaarella Gili Menolla, katseltiin majapaikkoja jos muutettais sinne, ei napannut tällä kertaa ja palattiin Airille.

Edellisestä visiitistämme saarelle on kulunut n.3 vuotta ja tänä aikana ei hirveästi muutosta ole tapahtunut, ainakaan jos verrataan edellisten reissujen välissä tapahtuneeseen, hyvä niin. Gili Air on edelleen paikka missä me viihdytään:).
Pari yötä vielä ainakin ollaan täällä ja seuraavaa siirtoa tässä mietitään, viisumia jäljellä vajaa pari viikkoa eli aikaa olis poiketa jossain, katsotaan.

Ensimmäinen reissukuukausi olis sitten takana. Tähän asti kaikki on sujunut mukavasti, sairasteltu ei olla ollenkaan lukuunottamatta pientä paskatautia toisen kuukauden alkajaisiksi, molemmilla jylläs samaan aikaan.
Oisko ikä tehnyt meistä hieman kermaperseitä majoituksen suhteen, rahaa siihen on palanut enemmän kuin ennen, toki hinnatkin nousseet viime reissuista. Turkin osalta keskihinta majoituksissa oli 62e/yö, Malesiassa n.35e/yö, Indonesiassa yön hinta on tippunut n.25euroon. Majoitukset olleet kyllä tosi hyviä.
Kuukauden aikana tuli reissattua melko paljon, rahan kulutuskin silloin tietysti kohoaa. Toteutuneet menot ensimmäiseltä reissukuukaudelta sisältäen kaiken, on 2800e. Vuorottelukorvaukset eivät aivan tuota summaa kata, joten ”omaakin” pussia täyty tässä kuussa vähän raottaa:).
Majoituksista ja nautinto-aineista hieman tinkimällä summasta vois helposti ottaa 6-700e pois, ehkä kumminkin raotamme mieluummin pussia.
Muslimimaassa kun ollaan, olutindeksi näyttää tällaiselta. Iso kalja 2,2e.


Loppuun pari kuvatusta.

Linkki kilpparivideon pätkään, joku vois kommentoida saako ton näkyviin. Yön yli sitä ladattiin ja näytti valmistuvan ,täällä sitä ei kuitenkaan pysty katselemaan D. Pitäs olla hd tasoista kuvaa.
http://youtu.be/q-FiVlgM-i4

Lombokilla sijaitsevan tulivuoren, Mt.Rinjanin takaa aurinko nousee meidän päivään.

Ja Balin taakse laskee, kuvan oikeassa reunassa tulivuori Mt.Agung "tupruttelee".

Meidän house.

Näitä on tavattu paljon.

Fisuja.

Leikkien irtoaa kalat verkosta.

Matkalla kyliltä kotiin.

Vastanaineet cidomon kyydissä, moottori-ajoneuvoja saarella ei ole.

Nusa Lembongan

Nusa Lembonganin saari sijaitsee Balin kaakkois-puolella n.20 km;n venematkan päässä, puolisen tuntia nopealla veneellä. Paikallis-asutusta saarella n.5000 ja turisteja jonkun verran, ei paljoa.

Kolme päivää oli meillä skootteri alla, suht tehokkaasti sillä koluttiin tämä ja naapuri saari Nusa Ceningan, pieni mopon mentävä riippusilta yhdistää ne toisiinsa. Paras tapa ehdottomasti tutustua saareen vaikka tiestöhän täällä on mitä on, maisemat kyllä korvaavat sen puutteen. Skopan vuokrasimme meidän majapaikasta, Nitya Home Staysta, hintaa sille tuli euroissa kympin verran sisältäen tankillisen bentsiiniä.

Neljäs päivä alkoi aamusnorklauksella, otettiin privapaatti ja suunnattiin läheisen Nusa Penida saaren kupeessa olevalle Manta Pointille, täällä kuulemma hyvät mahkut törmätä paholaisrauskuun.
45 minsaa rutuutettiin veneellä ja oltiin mestoilla, ei muuta kun veteen. Saija, meidän avantouimari järkyttyi veden kylmyydestä eikä viihtynyt kovin kauaa vedessä, näki kummiskin yhden rauskun.
Riku viihtyi vedessä pidempään bongaten 4 mantaa, kuvaukset tosin epäonnistui kun kamera ilmoitteli vain korttivirhettä. Toisella sukelluksella kamera sentään toimi, mutta en nähnyt kuin yhden ja kuvista ei tullut julkaisukelpoisia. Tossa linkki minkälaisista otuksista on kyse http://fi.wikipedia.org/wiki/Paholaisrausku
Nämä meidän näkemät olivat metrin ja kahden väliltä siipienväliltään, eli ei kovin isoja mutta vaikuttavia olivat kyllä.

Huomenna sitten saari vaihtuukin meidän lempparisaareen Gili Airiin, Lombokille. Saas näkee paljonko paikat on parissa vuodessa muuttuneet, edellisten reissujen välillä oli 2 vuodessa tapahtunut paljon.

Ps. Oli se vesi yllättävän viileetä verrattuna siihen mihinkä täällä on tottunut.


Pari kuvaa moporeissuilta:

Tiestö oli välillä tällaista

Hauta tien vieressä, paikassa oli useampiakin hautoja mitkä oli suojattu auringonvarjoilla ja vettäkin vainajille oli tarjolla. Yleisilme muuten oli kuin kaatopaikalla, kenellekkään ei ilmeisesti kuulu ympäristön kunnossapito.

Silta yhdistää

Ceninganin ehkäpä korkeimmalta kohdalta

Ceninganin rantsusta

Saaren pää-elinkeino on meriheinän viljely ja rannat on täynnä tiluksia. Kuivattamisesta muodostuu mukavia aromeja ja rantavedet on täynnä keppejä millä heinä sidotaan, siinäpä ehkä haitat mitä viljely tuottaa.

Näitä näkyi joka paikassa, heinää kuivataan

Viljelijöillä päivä täynnä, aika palata rantaan

Tällä meidän päivä lähtee käyntiin, lisukkeena oma nescafe

Ja tähän se melkeinpä päättyy

Bali, Kuta Beach

Tiistai-iltana saavuttiin Balille ja Kutalle jumittiin pariks päiväks. Kuta Beach on vähän kuin aussien kanaria, mutta oma viehätyksensä sillä on meille. Surffareita täällä käy paljon, johtuen tosi hyvistä aalloista ja kas kummaa, Rikukin huomasi kohta olevansa laineiden vietävänä, nimenomaan vietävänä. Sporttipläjäys tuonnempana.


Kuta kun on meille kohtuu tuttu paikka niin ollaan otettu ihan iisisti, vaatteet sentään saatiin pesetettyä ja pitkästä aikaa rinkoissa vain puhtaita.


Maa kun järisi toissa päivänä siellä Filippiineillä, niin jouduttiin mekin kokeen pieni sellainen (onneksi vain pieni). Noin 100 km;n päässä täältä oli voimakkuudeltaan n.5 richterin järistys ja vaikutus täällä pieni, sen verran hotelli vavahteli että Saija nukkui vaatteet päällä. (Sori äippä, tää tapahtui vartti sen jälkeen kun tekstailtiin ja kirjoiteltiin niistä järistyksistä).

Huomenna maisema vaihtuukin sitten aikaslailla hiljaisempaan saareen, Nusa Lembonganiin.


Joo, enpäs ois uskonut löytäväni itsestäni surffaria. No kaikkee pitää kokeilla, ei muuta kuin täysillä päin.


Täältä tullaan

WOHOO!

OOPS!

Tässä jo vähän mennään

Aallot selätetty

Pari tuntia pesukoneessa pyörineenä

Vaikeetahan toi oli enskertalaiselle kun vasta pari reeni kertaa alla, täytyyhän tota vielä kumminkin jatkaa:).


Loppuun auringon lasku Kutalla, vaikka rannalla on satoja ihmisiä niin on sitä vaan kiva katsella.

Pieni pala Jakartaa

Tiomanilta perjantaina lähdettiin kohti Jakartaa, lento meillä oli Singaporesta joten päädyttiin tekemään yön stoppi taas Johor Bahrussa. Linja-autot Mersingistä Johor Bahruun oli myyty täyteen kuuteen asti illalla ja 5 tunnin odottelun sijaan otettiin taksi alle. Taksihan ei Malesiassa paljon maksa, tuokin väli n.150 km makso alle 30e, mutta kyyti oli kusipäistä. Jos muita vaihtoehtoja on niin niitä myös käytetään.

Lauantaista tulikin taas pitkä matkapäivä, lähdettiin hotellista hyvissä ajoin puoli kymmenen maissa koska tiedossa oli rajan ylitys Singaporeen, sitä kun ei tiedä minkälaiset ruuhkat rajalla odottavat. Rajan ylitys meni kuitenkin nopsaan ja päästiin kentälle n.3 tuntia ennen aikataulun mukaista lähtö-aikaa. Sitten alkoi Air Asia siirtämään lähtö-aikaa pala kerrallaan, ilmaan päästiin yli kolme tuntia myöhässä. Onneksi sattui Changin kentällä tämä viivytys, on kohtuu mukava kenttä vartoilla, kivaa se ei ole täälläkään.

Jakartaan saavuttiin pimenevässä illassa ukkosmyrskyn saattelemana, eikä ollut paljon kiinnostusta lähteä tarpomaan lainehtevia katuja. Kauppaan nyt kumminkin juostiin evästä ja pari olusta hakemassa.

Sunnuntai olikin hyvä päivä aloittaa tutustuminen kylään, täällä suljetaan osa keskustaa autoilta ja mopoilta joka kuun toinen ja viimeinen sunnuntai, nyt sattui olemaan se toinen. Olemattomat jalkakäytävät kasvoivat yht´äkkiä jopa viisi kaistaisiksi, paikallisetkin tuntuivat nauttivan siitä. Porukkaa oli paljon liikkeellä jalan ja fillareilla.

Ekaksi kohteeksi otettiin Merdeka square ja keskellä sitä törröttävä 132m. korkea kansallinen monumentti Monas. Ei oltu ainoita jotka olivat aamutuimaan aukiolle saapuneet, väkeä oli paljon paikalla ja jonot valtavat Monaksen näköala tasanteelle. Ei päästy edes jonottamaan vaikka paikalla oltiin ennen kasia.
Suosittu vapaa-ajan vietto paikka tuo aukio on, porukkaa oli leijoja lennättämässä, pallopelejä pelaamassa, piknikillä ja tais siellä olla pari turistiakin.

Illalla vuorossa oli vanha kaupunki, kovin pieni alue täällä mutta ihmisiä kuin kusiaispesässä. Arkkitehtuuri ei ollut kummoista ja suurin osa rakennuksista todella huonossa kunnossa.Tais olla maalaisia liikkeellä kun meitäkin pari kertaa pyydettiin yhteiskuviin, Jakartassa näkyy kummiskin länkkäreitä jossain määrin.

Maanantaina vuorossa Taman Mini Indonesia Indah, Indonesia pienoiskoossa. 100 hehtaarin alueelle koottu kaikista provinsseista omat näyttely alueensa. 1975 avatussa puistossa oli monessa kohteessa remontti menossa, taikka olivat muuten vaan suljettuina. Köysiradalla ajeltiin toiseen päähän ja jalkaisin takas. Tais siellä kolme tuntia vierähtää, päivä oli kuuma ja hiki virtas.

Huomenna jatketaan Balille ja sieltä jossain vaiheessa Lombokille, mistä lennetään Kuala Lumpuriin viisumien umpeutuessa.
Täällä on roskaruokakin maistunut yllättävän hyvälle parin viikon riisikuurin jälkeen.


Tupakointipaikka Changin kentällä, kelpais röökailla jos vielä sauhuttais.

Jalkakäytävä.

Merdekan aukiolta, Monas takana.

Pallopelejä.

Karate kidit.

Te kuvaatte meitä, me teitä.

"Ihanaa" ajella köysiradalla.

Pienoismalli lätäkössä.

Luolamies.

Rakennustaidetta.

T:Parasta aikaa.

Uinuva Tioman

Tiomanilla low season on käytännössä off season, paikka menee kiinni, no ei ihan mutta melkein.
Yleensä aasiassa low season on ollut meille mieluista aikaa matkustella, emmekä olisi uskoneet tämän vaikuttavan Tiomanilla näin rajusti.
Majapaikkoja paljon suljettuna ja ruokapaikat melkein kaikki kiinni. No kolmessa majassa täällä jo asuttu ja kupukin ravittu joka päivä, että kyllä täällä siltikin pärjäilee.

Mentiin aluksi ABC-rannalle minkä pitäisi olla saaren vilkkain. Turistien naamat alkoivat käymään tutuiksi parissa päivässä, eli ei sitä populaa niin mahdottomasti ollut.
ABC-rannalla oltiin kolme yötä ja vaihdettiin saaren ”pääkaupunkiin” Tekekiin, täälläkään paljon turreja ole, mutta kun paikallisia asuu enemmän niin palvelutkin pelaa vähän paremmin. Rantakin täällä parempi kuin ABC;llä.

Liki viikko tässä vierähtänyt ilman isompia kiireitä, kävelty ollaan toki paljon ja vedenalaiseen maailmaan vähän tutustuttu. Näkyvyys veden alla ei ole ollut huippuluokkaa johtuen öisistä mytereistä, päivisin ilmoja on pidelly.
Eläimistön kirjo täällä on vaikuttava, mekin päästy näkeen vaikka mitä, osa ihan kivojakin.

Perjantaina lähdetään jatkamaan taivalta, ei kumminkaan Perhentianille, minne alkujaan suunniteltiin, se kun on vielä hiljaisempi saari kuin tämä tähän aikaan vuodesta.
Seuraava etappi on Indonesian pääkaupunki Jakarta, sieltä kolmen yön jälkeen Balille, Indoihin veri vetää.Tutustutaan tohon Malesian länsirannikkoon sitten myöhemmin visarunien yhteydessä.

Olutindeksi: Tioman on verovapaata aluetta ja sen tähden olutkin inhimillisen hintaista. Kaupassa halvimmillaan 2rmb tölkki ja baarissa 5rmb, eurolla saa n.4.3rmb.

Vehreää on.

Sissilisko.

Serkkuja.

Illallinen.

Pahka puussa.

Lepakkopuu.

Lepakon lärvi.

Näkymä meidän terdeltä riippumatosta, syy 5 yöhön tässä majassa, Coral Reefissä.

Eilisen episodin aiheuttaja.

Ampparit päätti käydä agressiivisiksi ja hyökkäykset alkoi. Lähellä kulkeneilla pistoksia 9, 7, 6 jne., joten pesä amppareineen piti hävittää. Joten ei muuta kuin pesä tuleen.

Ja jälkihoito maassa.

-Lomamoodissa R ja S

Istanbulista Singaporen ja Johor Bahrun kautta Tiomanille

Matka Istanbulista kohti Singaporea alkoi tiiviissä tunnelmassa, ratikassa väkeä mustanaan, n10 henkilöä/m2, me siellä seassa rinkkoinemme. Saijalla paniikkihäiriön poikasta ilmassa ja päätettiin vaihtaa lentokentälle menevään metroon Aksaraissa, aikaisemmalla pysäkillä kuin tullessa. Opasteet hivenen kehnot tai meillä vaan puusilmät, asema jäi löytymättä, uusi rakenteilla oleva kyllä löydettiin. Taksiin turvauduttuamme ja pari sataa metriä ajettuamme näimme vanhan aseman joka oli toiminnassa, jatkettiin taksilla kuitenkin perille asti 45 liiraa köyhempänä. Monen moisissa liikennekultuureissa matkanneina Istanbul menee kyllä kärkikolmikkoon, kaoottista kaahaamista helvetinmoisessa ruuhkassa ilman liikennesääntöjä, no kokemus sekin.

Lento Istanbulista Singaporeen oli poikkeuksellisen mukava, taidettiin nukkua viitisen tuntia mieheen, kiitos Saijan hankkimien puhallettavien niskatukien. Eipä ole aikaisemmin tullut mieleen moisia hankkia, kannatti. Palvelu Turkish Airlinesillä ensiluokkaista, ei huono valinta.

Singaporeen laskeuduttiin puoli viiden maissa ja vajaa tunti siitä, oltiin matkalla linja-autossa Johor Bahruun, Malesian puolelle. Oli ensimmäinen kerta kun Singaporessa oli hivenen kusetuksen makua, maksaessamme kyytiä, ei kuskilta löytynyt vaihto rahaa. Liput maksoi 14S taalaa kahdelta ja 20 maksettin, hyvästi 6 S taalaa.
Siirtyminen Malesiaan Woodlandin check-pointin kautta meni kivuttomasti, passiin 90 päivän viisumit ja olimme jo kasilta hotellissa, Hotel Sentralissa. Hotelli oli jo parhaat päivänsä nähnyt mutta ajoi asiansa ja levättiin siellä pari päivää. Johor Bahru ei matkakohteena ole minkään arvoinen mutta matkalla kohti itä rannikkoa hyvä stoppi paikka, täältä on hyvät yhteydet Mersingiin mistä lautat Tiomanille lähtevät.

Joku monumentti JB;ssä

Johor Bahrusta lähdimme Larkinin bussiasemalta torstai aamuna klo 8.oo kohti Mersingiä, minne saavuttiin vähän yli kympin. Villatakeilla oli taas käyttöä bussin järjettömän kylmälle säädetyn ilmastoinnin ansiosta, hivenen auttoi kohdallamme olevien suuttimien tukkiminen. Liput tuolle n.150 km.n matkalle maksoi 12 rmb nenä, vajaa 3euroo.

Päivän ainoa laiva kohti Tiomania lähti 11.30 joten ehdimme hyvin tallustaa parin kilsan matkan asemalta satamaan ja käydä ATM;llä rämpylöitä nostamassa. Tiomanillakin on yksi ATM, mutta sen varaan ei kannata kaikkea laskea. Lauttamatka kesti hyvässä kelissä parisen tuntia,kauhuleffaa katsoessa laivan telkuista aika meni kuin siivillä. Laivaliput kustansi 35rmb nenä, lisäksi luonnonpuisto maksuja 25rmb.

Tällä mentiin

Ja taas päästiin veden ääreen.

T:Parasta aikaa...