Kolme päivää oli meillä skootteri alla, suht tehokkaasti sillä koluttiin tämä ja naapuri saari Nusa Ceningan, pieni mopon mentävä riippusilta yhdistää ne toisiinsa. Paras tapa ehdottomasti tutustua saareen vaikka tiestöhän täällä on mitä on, maisemat kyllä korvaavat sen puutteen. Skopan vuokrasimme meidän majapaikasta, Nitya Home Staysta, hintaa sille tuli euroissa kympin verran sisältäen tankillisen bentsiiniä.
Neljäs päivä alkoi aamusnorklauksella, otettiin privapaatti ja suunnattiin läheisen Nusa Penida saaren kupeessa olevalle Manta Pointille, täällä kuulemma hyvät mahkut törmätä paholaisrauskuun.
45 minsaa rutuutettiin veneellä ja oltiin mestoilla, ei muuta kun veteen. Saija, meidän avantouimari järkyttyi veden kylmyydestä eikä viihtynyt kovin kauaa vedessä, näki kummiskin yhden rauskun.
Riku viihtyi vedessä pidempään bongaten 4 mantaa, kuvaukset tosin epäonnistui kun kamera ilmoitteli vain korttivirhettä. Toisella sukelluksella kamera sentään toimi, mutta en nähnyt kuin yhden ja kuvista ei tullut julkaisukelpoisia. Tossa linkki minkälaisista otuksista on kyse http://fi.wikipedia.org/wiki/Paholaisrausku
Nämä meidän näkemät olivat metrin ja kahden väliltä siipienväliltään, eli ei kovin isoja mutta vaikuttavia olivat kyllä.
Huomenna sitten saari vaihtuukin meidän lempparisaareen Gili Airiin, Lombokille. Saas näkee paljonko paikat on parissa vuodessa muuttuneet, edellisten reissujen välillä oli 2 vuodessa tapahtunut paljon.
Ps. Oli se vesi yllättävän viileetä verrattuna siihen mihinkä täällä on tottunut.
Pari kuvaa moporeissuilta:
Tiestö oli välillä tällaista
Hauta tien vieressä, paikassa oli useampiakin hautoja mitkä oli suojattu auringonvarjoilla ja vettäkin vainajille oli tarjolla. Yleisilme muuten oli kuin kaatopaikalla, kenellekkään ei ilmeisesti kuulu ympäristön kunnossapito.
Silta yhdistää
Ceninganin ehkäpä korkeimmalta kohdalta
Ceninganin rantsusta
Saaren pää-elinkeino on meriheinän viljely ja rannat on täynnä tiluksia. Kuivattamisesta muodostuu mukavia aromeja ja rantavedet on täynnä keppejä millä heinä sidotaan, siinäpä ehkä haitat mitä viljely tuottaa.
Näitä näkyi joka paikassa, heinää kuivataan
Viljelijöillä päivä täynnä, aika palata rantaan
Tällä meidän päivä lähtee käyntiin, lisukkeena oma nescafe
Ja tähän se melkeinpä päättyy
Komeita maisemakuvia! Ihan kuin ammattikuvaajan ottamia.
VastaaPoistaT: P ja E
Mukavia kuvia ja matkakertomusta. Hieno hauta tien varrella!
VastaaPoistaHieno matkakuvaus lähes turistien ulottumattomissa, taatusti mielenkiintoisia seikkailuja.
VastaaPoistaUpeita kuvia jälleen- välittyy hienot lomatunnelmat :)
VastaaPoistaMarianne&Sami