Kuching ja lomalle Thaimaahan

Kuchingiin saavuttiin lentäen Kota Kinabalusta ja samalla osavaltio vaihtui Sabahista Sarawakiin, vaikka maa ei tuolla välillä vaihdukkaan niin rajamuodollisuudet ovat kuitenkin kuin valtioiden rajoilla. Tästä rajan ylityksestä muodostui meidän retkemme tähän astisista vaikein ja Saijaa pidäteltiin varmaan 15 minuuttia passintarkastuksessa ennen pääsyä Sarawakin puolelle. Syy moiseen jäi meille epäselväksi, Saija jo epäili antaneensa mun passin virkailijalle mutta omallaan kumminkin oli ”rajaa” ylittämässä ja sormenjälkien jälkeen homma oli ok.

Kaupungin nimen Kuching, uskotaan olevan peräisin Malaijin kielestä, sanasta kucing eli kissa ja kissat ovat patsaiden muodossa kaupungissa todella läsnä. Malesian puhtaimmaksi kaupungiksi tätä myös kehutaan ja siistiähän täällä myös oli. Rakennuskanta kaupungissa on pääsääntöisesti matalaa, parikerroksista ja kohtuu hyväkuntoista, eri värejä käytetty myös runsaasti julkisivuissa. Rakentamistyyliltään muistutti aika paljon Georgetownia, Penangilla. Viihtyisä 300 tuhannen asukkaan pikkukaupunki siis kyseessä, missä viisi päivää asusteltiin.

Päivät meillä kului pitkälti kävellessä kaupungin katuja ristiinrastiin, puistoissakin viihdyttiin vaikkei pussikaljaa mukana ollutkaan, parit museotkin mahtui sekaan ja iltaisin joen varren rantabulevardi oli hyvinkin viihtyisä paikka. Täällä oli taas hyvää aikaa suunnitella reissun jatkoa ja päätöksiä myös saatiin aikaan, itse asiassa naulattiin koko loppuretki kiinni ja lennot on myös hankittu.
Kuchingista lennettäisiin Thaimaahan kuukaudeksi, sieltä Vietnamiin (lento Saigoniin) vajaaksi pariksi viikoksi ja lopuksi vajaa viikko Honkkarissa, ennen paluuta sohjolaan. Näillä eväillä siis mennään.

Tätä kirjoittaessa ollaan oltu melkein viikko Thaimaan puolella ”talvilomalla” ja elämän helppouteen ollaan jo totuttu, täällä asiat tulevat melkein kuin itsestään luokse. Jos tarvii kyytiä johonkin niin matkatoimistoo on joka nurkassa, mopoja vuokrataan joka nurkassa, ruokaa löytyy joka tienvarresta, olutta myydään joka kaupassa ja kaikki vaan on tehty niin helpoks turrelle.
Koh Lanta, missä tällä hetkellä majaillaan on osoittautunut erittäin kivaksi saareksi, täältä löytyy hyvät ja hiljaiset rannat, majoituksia joka lähtöön ja ruokapaikkoja vaikka millä mitalla. Kuusi päivää saari meiltä saa ja huomenna retkeillään Siamin lahden puolelle, Koh Phanganille. Thaimaan lomalta tuskin paljon postauksia tulee kun keskitytään tuohon ranta-elämään, palataanhan asiaan sitten Vietnamista.

Kuvii...

Kuchingin kissoja.

Kaupunkia halkovan joen ylitykseen käytetään tällaisia veneitä.

Vaaleapunainen moskeija.

Katusoittajia rantabulevardilla.

Toiselt ja tält puolelt jokkee.

Aurinko laskee Koh Lantalla.

Kota Kinabalu ja Sandakan, Borneo

Kota Kinabalun historialliset nähtävyydet oli aikas pian läpikäyty ”toisen maailmansodan aikaan kaupunki tuhottiin lähes täydellisesti, vain kolme rakennusta selvisi ehjänä”ja kolmesta päivästä yksi vietettiinkin Tunku abdul Rahmanin luonnonsuojelualueella, Sapin saarella.

KK:sta matkamme jatkui kohti Borneon itä-osaa ja siellä Sandakanin kaupunkiin, tämä toimikin sitten kuusi päivää tukikohtanamme. Bussimatka KK:sta Sandakaniin kulkee vuoriston ylitse ja Malesian korkein vuori, Mt. Kinabalu (4095m) sivuutetaan hyvinkin läheltä sen tarjoillessa mukavia maisemia. Matkan kesto (6h) ei sitten niin mukavalta tuntunutkaan, varsinkin kun meidän matkanteko katkesi vielä reiluksi tunniksi vuoristossa ja kokonaismatka-ajaksi tuli n.7,5h. Hintaa tuollaiselle matkalle, todella hyvätasoisella bussilla tuli n.10e/lärvi.

Sandakan valikoitui kohteeksi syystä, että sen lähiseudulla olisi mahdollisuus tavata orankeja (nykyään elää luonnossa vain Borneolla ja Sumatralla) ja nenäapinoita luonnossa (näitä nykyään vain Borneolla). Näinpä sitten varattiin valmisretki (n.50e/pää) Kinabatangan joelle, missä tarkoituksena oli veneillä 2,5h ihmetellen luonnon moninaisuutta.
No kaikki ei aina mene kuin elokuvissa ja meidänkin retkipäivä sai hikisen alun, kun vielä puolitoista tuntia minibussiin nousemisen jälkeen olimme edelleen Sandakanissa, puolen kilometrin päässä hotelliltamme. Syy tähän oli toisen retkelle osallistuvan pariskunnan lippuun väärin merkitty nouto-aika, tunnin odottelun jälkeen tosin lähdettiin jo liikkeelle mutta vartin ajon jälkeen kuskin puhelin soi ja ei kun takaisin hakemaan puuttuvia retkeläisiä. Matka Kinabatangan joelle kesti meillä lopulta lähes neljä tuntia ja veneileen päästiin n.puoli tuntia myöhässä.
Kuinka ollakkaan, kun päivä kerran alkoi näin niin meidän veneeseen tais sattua sademetsän ammattitaidottomin erä-opas ja joen kiihkein kuski, nämä yksissätuumin haittasivat hieman meidän eläinhavaintoja. Paikkana Kinabatangan joki on kyllä käymisen arvoinen (varsinkin kun sattuu hyvä opas ja kuski, nähtiin kyllä toisissa veneissä moisia) ja kyllähän mekin sentään jotain ehdimme näkemään vaikka retkeä typistettiin myös toisesta päästa, ilmeisesti kun sademetsässä alkoi hivenen tihuttamaan vettä (kuski ja opas veti ensimmäisenä kummipukua niskaan kun pari tippaa alas asti tuli) vaikka meitä kyytiläisiä moinen ei kyllä haitannut yhtään.
Orankeja, krokotiilejä ja Borneonnorsuja ei luonto meille suostunut näyttämään mutta nenäapinoita, paviaaneja, liskoja ja erilaisia lintuja sentään bongattiin tuolla reissulla. Lopullinen veneily aika näiden ”paviaanien” kanssa jäi sitten luvatusta 2,5 tunnista n.1.5 tuntiin, älkääpä kukaan käyttäkö Sukau Greenview Travelin palveluita koska taatusti parempiakin löytyy.

Nyt sitten palattiin taas päiväjärjestykseen ja seuraavat kohteet otettaisiin omatoimisesti haltuun, hinnalla millä hyvänsä. Katujen varsilta ei vuokraamoja löytynyt ja Googlettelun jälkeen Sandakanista löytyi tasan yksi vuokrattavana oleva skootteri, Sea View Sandakan Budget & Backpackers Hotellista. No ei muuta kuin sinne kyselemään perjantaina sitä ja saatiin kun saatiinkin diili lauantaiksi (11e). Lauantaina sitten kasin aikoihin mopoa hakemaan ja eikun tienpäälle, pari kilsaa siinä mentiin ja bensamittarin näyttäessä punaista pysäytettiin, tarkoituksenamme kurkata tankkiin oliko se tosiaan tyhjä (pyydettiin nimittäin palauttamaan täytenä) mutta avainpa ei sopinutkaan satulan lukkoon. No kurvattiin takaisin vuokra-emännän juttusille ja selvisi että avain oli juuri teetetty,ilmeisesti kukaan vaan ei ollut huomannut sitä sovittaa muualle kuin virtalukkoon ja probleemamme kävi ylitsepääsemättömäksi. Sandakan Budget & Backpackerssin emäntä ei kumminkaan halunnut pilata meidän viimeistä päiväämme Sandakanissa ja tarjosi yllättäen vuokra-autoa tilalle puoleen hintaan, me lämmettiin ehdotukselle heti ja allamme hurisi hetken päästä automaattivaihteinen Proton Saga, 17 euron päivähintaan. Yli neljän kuukauden breikki autoiluun sai päätöksensä ja vasemmanpuoleinen liikennekkin sujui kivuttomasti.
Kohteenamme oli orankien suojelukeskus Sepilokissa ja nenäapinoiden vastaava paikka Labuk Bayssa. Tästä reissusta jäikin oikein hyvä maku suuhun johtuen mukavista vierailupaikoista ja tietenkin siitä kun olimme vain omalla aikataulullamme liikkeellä. Tuollainen retki mikä tehtiin, olisi maksanut ”valmismatkana” n.125e meiltä ja itseksemme, paljon mukavammin tehtiin se n.65 eurolla. Sandakanista busseiltiin sunnuntaina takaisin Kota Kinabaluun (nyt n.6h) ja tänään lensimme reilun tunnin siivun kissakaupunki Kuching:iin, Borneon länsi-osaan.

Ja loppuun hyvät uudetvuodet, 4 päivää tässä ollaan juhlahumussa oltu. (Kiinalainen uusivuosi)

Parit kuvat vielä perään:

Atkinsonin kellotorni Kota Kinabalussa, yksi kolmesta rakennuksesta mitkä selvisi toisesta maailmansodasta ehjänä.

Sapin viidakkopolulta missä noin tunnin trekki tehtiin kiertäessämme saari, rantakin siellä muuten ihan kiva mutta aasialais turistia mustanaan.

Mt.Kinabalu (4095m) esittäytyi matkalla Sandakaniin.

Onneksi lähdettiin KK:sta Sandakaniin vasta kymmenen bussilla, yhdeksältä lähtenyt paloi matkalla ja tämän takia mekin toista tuntia seistiin vuoristossa. Borneo Post:ssa oli seuraavana päivänä etusivulla juttu tuosta, missä kerrottiin kaikkien matkustajien selvinneen täpärästi ulos bussista ja syttymissyykin oli selvinnyt, paikallinen jamppa tupakoinut wc:ssä ja heittänyt tumpin roskikseen. Rinkat meillä olisi ainakin palaneet jos tuohon kyytiin lähdetty.

Kinabatangan riveriltä.

Sepilok Orangutan Rehabilitation Centre.

Labuk Bay Proboscis Monkey Sanctuary.

Riku on aasiassa lähestulkoon aina Rico, Saija taas yleensä Saiya.

Ja loppuun ruokakuva, Nasi Goreng Pattaya.