Kuching ja lomalle Thaimaahan

Kuchingiin saavuttiin lentäen Kota Kinabalusta ja samalla osavaltio vaihtui Sabahista Sarawakiin, vaikka maa ei tuolla välillä vaihdukkaan niin rajamuodollisuudet ovat kuitenkin kuin valtioiden rajoilla. Tästä rajan ylityksestä muodostui meidän retkemme tähän astisista vaikein ja Saijaa pidäteltiin varmaan 15 minuuttia passintarkastuksessa ennen pääsyä Sarawakin puolelle. Syy moiseen jäi meille epäselväksi, Saija jo epäili antaneensa mun passin virkailijalle mutta omallaan kumminkin oli ”rajaa” ylittämässä ja sormenjälkien jälkeen homma oli ok.

Kaupungin nimen Kuching, uskotaan olevan peräisin Malaijin kielestä, sanasta kucing eli kissa ja kissat ovat patsaiden muodossa kaupungissa todella läsnä. Malesian puhtaimmaksi kaupungiksi tätä myös kehutaan ja siistiähän täällä myös oli. Rakennuskanta kaupungissa on pääsääntöisesti matalaa, parikerroksista ja kohtuu hyväkuntoista, eri värejä käytetty myös runsaasti julkisivuissa. Rakentamistyyliltään muistutti aika paljon Georgetownia, Penangilla. Viihtyisä 300 tuhannen asukkaan pikkukaupunki siis kyseessä, missä viisi päivää asusteltiin.

Päivät meillä kului pitkälti kävellessä kaupungin katuja ristiinrastiin, puistoissakin viihdyttiin vaikkei pussikaljaa mukana ollutkaan, parit museotkin mahtui sekaan ja iltaisin joen varren rantabulevardi oli hyvinkin viihtyisä paikka. Täällä oli taas hyvää aikaa suunnitella reissun jatkoa ja päätöksiä myös saatiin aikaan, itse asiassa naulattiin koko loppuretki kiinni ja lennot on myös hankittu.
Kuchingista lennettäisiin Thaimaahan kuukaudeksi, sieltä Vietnamiin (lento Saigoniin) vajaaksi pariksi viikoksi ja lopuksi vajaa viikko Honkkarissa, ennen paluuta sohjolaan. Näillä eväillä siis mennään.

Tätä kirjoittaessa ollaan oltu melkein viikko Thaimaan puolella ”talvilomalla” ja elämän helppouteen ollaan jo totuttu, täällä asiat tulevat melkein kuin itsestään luokse. Jos tarvii kyytiä johonkin niin matkatoimistoo on joka nurkassa, mopoja vuokrataan joka nurkassa, ruokaa löytyy joka tienvarresta, olutta myydään joka kaupassa ja kaikki vaan on tehty niin helpoks turrelle.
Koh Lanta, missä tällä hetkellä majaillaan on osoittautunut erittäin kivaksi saareksi, täältä löytyy hyvät ja hiljaiset rannat, majoituksia joka lähtöön ja ruokapaikkoja vaikka millä mitalla. Kuusi päivää saari meiltä saa ja huomenna retkeillään Siamin lahden puolelle, Koh Phanganille. Thaimaan lomalta tuskin paljon postauksia tulee kun keskitytään tuohon ranta-elämään, palataanhan asiaan sitten Vietnamista.

Kuvii...

Kuchingin kissoja.

Kaupunkia halkovan joen ylitykseen käytetään tällaisia veneitä.

Vaaleapunainen moskeija.

Katusoittajia rantabulevardilla.

Toiselt ja tält puolelt jokkee.

Aurinko laskee Koh Lantalla.

Kota Kinabalu ja Sandakan, Borneo

Kota Kinabalun historialliset nähtävyydet oli aikas pian läpikäyty ”toisen maailmansodan aikaan kaupunki tuhottiin lähes täydellisesti, vain kolme rakennusta selvisi ehjänä”ja kolmesta päivästä yksi vietettiinkin Tunku abdul Rahmanin luonnonsuojelualueella, Sapin saarella.

KK:sta matkamme jatkui kohti Borneon itä-osaa ja siellä Sandakanin kaupunkiin, tämä toimikin sitten kuusi päivää tukikohtanamme. Bussimatka KK:sta Sandakaniin kulkee vuoriston ylitse ja Malesian korkein vuori, Mt. Kinabalu (4095m) sivuutetaan hyvinkin läheltä sen tarjoillessa mukavia maisemia. Matkan kesto (6h) ei sitten niin mukavalta tuntunutkaan, varsinkin kun meidän matkanteko katkesi vielä reiluksi tunniksi vuoristossa ja kokonaismatka-ajaksi tuli n.7,5h. Hintaa tuollaiselle matkalle, todella hyvätasoisella bussilla tuli n.10e/lärvi.

Sandakan valikoitui kohteeksi syystä, että sen lähiseudulla olisi mahdollisuus tavata orankeja (nykyään elää luonnossa vain Borneolla ja Sumatralla) ja nenäapinoita luonnossa (näitä nykyään vain Borneolla). Näinpä sitten varattiin valmisretki (n.50e/pää) Kinabatangan joelle, missä tarkoituksena oli veneillä 2,5h ihmetellen luonnon moninaisuutta.
No kaikki ei aina mene kuin elokuvissa ja meidänkin retkipäivä sai hikisen alun, kun vielä puolitoista tuntia minibussiin nousemisen jälkeen olimme edelleen Sandakanissa, puolen kilometrin päässä hotelliltamme. Syy tähän oli toisen retkelle osallistuvan pariskunnan lippuun väärin merkitty nouto-aika, tunnin odottelun jälkeen tosin lähdettiin jo liikkeelle mutta vartin ajon jälkeen kuskin puhelin soi ja ei kun takaisin hakemaan puuttuvia retkeläisiä. Matka Kinabatangan joelle kesti meillä lopulta lähes neljä tuntia ja veneileen päästiin n.puoli tuntia myöhässä.
Kuinka ollakkaan, kun päivä kerran alkoi näin niin meidän veneeseen tais sattua sademetsän ammattitaidottomin erä-opas ja joen kiihkein kuski, nämä yksissätuumin haittasivat hieman meidän eläinhavaintoja. Paikkana Kinabatangan joki on kyllä käymisen arvoinen (varsinkin kun sattuu hyvä opas ja kuski, nähtiin kyllä toisissa veneissä moisia) ja kyllähän mekin sentään jotain ehdimme näkemään vaikka retkeä typistettiin myös toisesta päästa, ilmeisesti kun sademetsässä alkoi hivenen tihuttamaan vettä (kuski ja opas veti ensimmäisenä kummipukua niskaan kun pari tippaa alas asti tuli) vaikka meitä kyytiläisiä moinen ei kyllä haitannut yhtään.
Orankeja, krokotiilejä ja Borneonnorsuja ei luonto meille suostunut näyttämään mutta nenäapinoita, paviaaneja, liskoja ja erilaisia lintuja sentään bongattiin tuolla reissulla. Lopullinen veneily aika näiden ”paviaanien” kanssa jäi sitten luvatusta 2,5 tunnista n.1.5 tuntiin, älkääpä kukaan käyttäkö Sukau Greenview Travelin palveluita koska taatusti parempiakin löytyy.

Nyt sitten palattiin taas päiväjärjestykseen ja seuraavat kohteet otettaisiin omatoimisesti haltuun, hinnalla millä hyvänsä. Katujen varsilta ei vuokraamoja löytynyt ja Googlettelun jälkeen Sandakanista löytyi tasan yksi vuokrattavana oleva skootteri, Sea View Sandakan Budget & Backpackers Hotellista. No ei muuta kuin sinne kyselemään perjantaina sitä ja saatiin kun saatiinkin diili lauantaiksi (11e). Lauantaina sitten kasin aikoihin mopoa hakemaan ja eikun tienpäälle, pari kilsaa siinä mentiin ja bensamittarin näyttäessä punaista pysäytettiin, tarkoituksenamme kurkata tankkiin oliko se tosiaan tyhjä (pyydettiin nimittäin palauttamaan täytenä) mutta avainpa ei sopinutkaan satulan lukkoon. No kurvattiin takaisin vuokra-emännän juttusille ja selvisi että avain oli juuri teetetty,ilmeisesti kukaan vaan ei ollut huomannut sitä sovittaa muualle kuin virtalukkoon ja probleemamme kävi ylitsepääsemättömäksi. Sandakan Budget & Backpackerssin emäntä ei kumminkaan halunnut pilata meidän viimeistä päiväämme Sandakanissa ja tarjosi yllättäen vuokra-autoa tilalle puoleen hintaan, me lämmettiin ehdotukselle heti ja allamme hurisi hetken päästä automaattivaihteinen Proton Saga, 17 euron päivähintaan. Yli neljän kuukauden breikki autoiluun sai päätöksensä ja vasemmanpuoleinen liikennekkin sujui kivuttomasti.
Kohteenamme oli orankien suojelukeskus Sepilokissa ja nenäapinoiden vastaava paikka Labuk Bayssa. Tästä reissusta jäikin oikein hyvä maku suuhun johtuen mukavista vierailupaikoista ja tietenkin siitä kun olimme vain omalla aikataulullamme liikkeellä. Tuollainen retki mikä tehtiin, olisi maksanut ”valmismatkana” n.125e meiltä ja itseksemme, paljon mukavammin tehtiin se n.65 eurolla. Sandakanista busseiltiin sunnuntaina takaisin Kota Kinabaluun (nyt n.6h) ja tänään lensimme reilun tunnin siivun kissakaupunki Kuching:iin, Borneon länsi-osaan.

Ja loppuun hyvät uudetvuodet, 4 päivää tässä ollaan juhlahumussa oltu. (Kiinalainen uusivuosi)

Parit kuvat vielä perään:

Atkinsonin kellotorni Kota Kinabalussa, yksi kolmesta rakennuksesta mitkä selvisi toisesta maailmansodasta ehjänä.

Sapin viidakkopolulta missä noin tunnin trekki tehtiin kiertäessämme saari, rantakin siellä muuten ihan kiva mutta aasialais turistia mustanaan.

Mt.Kinabalu (4095m) esittäytyi matkalla Sandakaniin.

Onneksi lähdettiin KK:sta Sandakaniin vasta kymmenen bussilla, yhdeksältä lähtenyt paloi matkalla ja tämän takia mekin toista tuntia seistiin vuoristossa. Borneo Post:ssa oli seuraavana päivänä etusivulla juttu tuosta, missä kerrottiin kaikkien matkustajien selvinneen täpärästi ulos bussista ja syttymissyykin oli selvinnyt, paikallinen jamppa tupakoinut wc:ssä ja heittänyt tumpin roskikseen. Rinkat meillä olisi ainakin palaneet jos tuohon kyytiin lähdetty.

Kinabatangan riveriltä.

Sepilok Orangutan Rehabilitation Centre.

Labuk Bay Proboscis Monkey Sanctuary.

Riku on aasiassa lähestulkoon aina Rico, Saija taas yleensä Saiya.

Ja loppuun ruokakuva, Nasi Goreng Pattaya.

Siem Reap

Sihanoukvillestä otettiin suunta kohti Siem Reap;ia, bussilla ensin Phnom Penh;iin (5h) missä yövyttiin ja aamulla sitten jatkettiin virkeinä Siem Reap;iin (7h). Karvan yli 500 kilometrin matkan taittamiseen meni linja-autolla siis n.12 tuntia ja tiestö varsinkin välillä PP-SR oli paikoin todella surkeassa kunnossa. Hinnankiroissa bussiliput täällä eivät ole, 18 taalaa per nenä kustansi nämä siivut.

Siem Reapissa bussi-asema sijaitsi taas mukavasti kaupungin ulkopuolella ja ainoaksi vaihtoehdoksi kylille pääsemiseen jäi tuk tuk, hinnoitella kyytinsä nää huijarit kyllä osaa ja meiltäkin ryösti 4 taalaa, lupas kyllä sitten ajella myös majapaikkoja läpi samaan rahaan. Kolmannessa majapaikassa hinta (40 taalaa) ja laatu kohtas , Hotel Parent Heritages;sta tuli meille koti Siem Reap;iin.
Valtava turismin määrä on täällä vaikuttanut todella paljon hintatasoon ja esim. ravintolaruoka on noin puolet kalliimpaa mihinkä ollaan Kambodzassa totuttu.

Kaupungin tärkeimmälle nähtävyydelle, Angkor Wat;lle ja muille maailmanperintökohteen temppeliraunioille ajateltiin päivän riittävän ja siten ostettiin vain päiväliput mitkä kustansi 20 taalaa/pää, olisi ollut myynnissä myös kolmen päivän ja viikon tikettejä. Ylivoimaisesti suosituin kulkuväline temppelialueelle ja alueella siirtymisiin oli tuk tuk, niitä olisi saanut 15-20 taalan päivähintaan. Jos mopoja olisi vuokrattu turreille niin varmasti valintamme olisi ollut se, ilmeisesti ”tuk tuk-mafia” on kuitenkin onnistunut estämään vuokraamojen toiminnan koska aikaisemmin niitä on vuokrattu. Fillareita oli kuitenkin vuokralla 1-5 taalan päivähintaan, me valitsimme 1,5 taalan mankelit. Edestakainen matka kämpiltä Angkor Watille oli n.16km, toinen mokoma tuli alueella temppeleiden välimatkoista jotka olivat yllättävän pitkiä, yli 30 kilsaa siis pyöräiltiin mukavissa maisemissa.

Yksi todellinen yrittäjä tavattiin kun käytiin pelaamassa mini-golfia kaupungin ainoalla radalla, kaveri nimittäin oli perustanut yrityksen vaikka ei ollut koskaan pelannut, saati sitten nähnytkään mini-golf rataa, youtubesta ja internetin ihmeellisestä maailmasta oli tietonsa ammentanut ja saanut aikaiseksi ihan näyttävän paikan hyvine ratoineen. Siem Reap;ssa olimme lopulta 4 yötä ja siinä ajassa kaupunki tuli hyvinkin tutuksi.

Reissun jatkoakin siellä kovasti suunniteltiin, Vietnam skipattiin tällä kertaa kiinalaisen uudenvuoden takia, Laos puolestaan sai jäädä odottamaan liian raskaan siirtymän vuoksi (12-18 tuntia dösässä/vanissa), Thaimaassa puolestaan poliittinen tilanne on aikas tulenarka. Lopulta päätettiin ottaa aikalisä ja lentää Kuala Lumpuriin, täällä ollaan oltu pari päivää ”varikolla” ja huomenna päätettiin jatkaa matkaa Kota Kinabaluun, Borneolle.


Parit photot:


Lemmyt toivotti hyvää matkaa kun Sihanoukvillestä lähdettiin.

Angkor Watilta.

Matkalta Bayon temppelille.

Bayon temppeliltä.

Ta Prohm temppeliltä, viidakko ja puut vallannut alaa melkoisesti.

Näillä retki Angkorin alueelle tehtiin. Pyysivät passia kaniin näitä vuokratessa, ei tykätty ajatuksesta ja saatiin sit 50 taalan depositilla. Kovin on kalliita pyörät täällä kun näistäkin ois hukatessa pitänyt maksaa 360 taalaa ketaleelta.

Kambodzassakin oli jääsahalla käyttöä.

Kuala Lumpurin nähtävyydet aikaisemmilla reissuilla koluttu aikas tarkkaan, Batu Cave oli kuitenkin käymättä.

Raput veivät isoon luolaan.

Luolasta.

Äippä ja skidi Batu Cave;lla.

Ja pakollinen Petronas Twin Tower.

Ja loppuun lounas Kuala Lumpurissa.

Sihanoukville ja Koh Rong

Sihanoukvilleen tultiin dösällä Phnom Penhistä (230km)neljässä ja puolessa tunnissa, valittiin vähän parempi 17 paikkainen bussi hinnaltaan 10 taalaa/pää. Asutaan täällä Occheuteal Beachillä mikä on alueen turistisoitunein, majapaikkana Campodia Resort mistä löytyy reissun toinen ja paras sauna;), hyvä kuntosali täällä myös on. Rantoina Occheuteal Beachin pohjoispää ja Serendipity Beach on mielestämme ylikansoitettuja satoineen rantatuoleineen mutta kävelymatkan takaa Occheutealin eteläpäästä löytyi javascript:void(0);rauhallista biitsiä, rannat ovat kyllä tosi hyvät uimiseen. Ranta-alueet missä on kuppila tai resortti ovat siistejä, muualla maahan heitetyn roskan määrä on jotain ihan käsittämätöntä, muovia maa valkoisenaan.

Parina päivänä vuokrattiin mopo (5taalaa/pvä) ja sillä koluttiin lähitienoot. Kauniita rantoja näkyi tyhjänpanttina vaikka millä mitalla, täälläkin varmaan isopyörä pyörähtää jonkun vuoden sisään ja kansainväliset ketjut pöllähtää mestoille. Kambodzan poliisista tuli meidän kaveri molempina mopopäivinä ja päästiin tutustumaan paikalliseen järjestelmään, missä kerätään (vähävaraisille) poliiseille pikkuisen tee rahaa, sakotusjärjestelmä on kyllä hyvinkin asiakaslähtöinen kun sakon määränkin sai valita itse, ensimmäisenä kertana pienin seteli sattui olemaan vitonen joka vaihtoi omistajaa hymyssä suin, toisena päivänä oltiin varauduttu ja taskussa oli valmiina dollari joka riitti vallanmainiosti myös. Sakotuksen syy oli valojen käyttäminen päivällä, voi olla että oli ihan aiheellisia nuo sakot koska meidänkin mopoon oli viritelty omatekoinen katkaisin mistä ne sai vallan pois, johtoa siinä kuitenkin sen verran että ajoviimassa kytkimen heiluessa valot syttyivät itsestään ja ansa on valmis:).


Ruokapuoli täällä on hoitunut melkeinpä erinomaisesti, valinnanvaraa löytyy ja ruoka on ollut vissiin tämän reissun parhainta. Hinnat ruokapaikoissa ovat myös todella edulliset, 7-8 taalaa kahdelta juomineen.

Reilun viikon täällä oltuamme otimme suunnaksi saaren nimeltään Koh Rong, se sijaitsee n.30 km. Sihanoukvillestä itään. Tänne pääsee joko hitaalla laivalla (2,5h) tai sitten katamaraani tyyppisellä nopealla purkilla (45min), valittiin toi jälkimmäinen 26 taalan hintaan/pää (m/p), hitaampi yhteys olisi ollut 6 taalaa huokeampi.Saarelle saavuttuamme alkoi majapaikan metsästys, Saija jätti Rikun miesparkkiin (Monkey Island Bar;iin oluelle) ja lähti koluamaan kämppiä. Rannan pohjoispään asumukset tzekattuaan olimme edelleen ilman majaa, kaikki siedettävän oloiset olivat täynnä. Yhdessä sitten jatkettiin Koh Tui beachin eteläpäähän kartoittamaan tilannetta, CoCo-bungalows mestasta sitten löytyi Delux-tasoinen möksä 40 taalaa/yö ilman aamiaista. Jos tänne sesonkiaikaan on tulossa niin ehdottomasti aamulaivalla yli koska majat tuntuvat menevän nopeasti kaupan, meidänkin respassa roikkui full-kyltti puoli tuntia saapumisestamme. Mökki oli saaren tasoon nähden kyllä hyvä ja maisemat terassilta mieluisat, rakennustapa täällä vaan on hyvinkin ilmava ja ”tuuletusrakoja” löytyy kaikkialta, ilma kyllä vaihtuu ja myös ”asukit” jotka meillä pimeään aikaan vierailivat. Eka yö munittiin kun jätettiin iltavaloina palaneet kynttilän jämät terdelle, pienet hiirulaiset, Saijan mielestä ”helvetinmoiset” rotat hoitivat niiden loppusijoituksen ja ratsasivat siinä samalla myös sisätilat, siellä kuitenkin kaikki oli asianmukaisesti suojattu. No unet jäi siltä yötä aikas vähiin, seuraavana yönä meillä oli sähköä myös yöllä niin oli toivoa paremmasta kun saatiin yövaloa pirttiin. Pari seuraavaa yötä menikin sitten ihan kivasti moskiittoverkon suojissa, Saija keksi myös laittaa korvatulpat ettei joka rasahdus kuuluisi, kuorsausta kuului yöllä eli ne myös tepsivät.


Aktiviteetteja saarella ”ilta-elämää ois ollut” ei hirveästi ole ja aikamme kului pitkälti ranta-elämään, viidakkovaellus saaren toiselle puolelle Long Beachille myös suoritettiin. Alkumatkasta oli kohtuullisen jyrkkää ja totutun huonokuntoista polkua ”polut toimivat koskina kosteaan aikaan” parikymmentä minuuttia, sitten puoli tuntia todella helppoa viidakkopolkua eikä edes käärmeksiä nähty, loppuhuipennuksessa missä matkaa ei taitettu varmaan 300 metriä enempää menikin sitten n.40 min. Laskeutuminen vuoren päältä kalliorinnettä pitkin osoittautui korkeanpaikankammoa potevalle Saijalle lähes mahdottomaksi tehtäväksi, urheasti kuitenkin suoriutui moisesta koettelemuksesta ylittäen kyllä itsensä. Joo, en kyllä olisi Saijaa vienytkään tolle trekille jos oisin tiennyt kuinka vaativa maasto loppupäässä odotti, ilman vammoja kuitenkin selvittiin.


Long Beach olikin kyllä käymisen arvoinen paikka, ranta on asumaton 6-7 km. pitkä, ”no on molemmissa päissä sentään asutusta” ja tuollaista valkoista ja jalan alla narskuvaa ”kuin kovassa pakkaskelissä kävelis”ei olla tavattu missään muualla. Kannatti olla muuten aamuvirkku ja ajoissa liikkeellä (9am) koska rannalla ei ollut silloin vielä ketään muita. Todella siisti ranta oli myös, ilmeisesti virtaukset menee rannan ohitse eikä rantaan ajaudu jätettä. Hiekkakärpäset kuitenkin vaivaavat auringon ottajia.


Ruokapuoli saarella on ollutkin vähän haasteellista koska pää-osa turisteista viettää rajuhkoa ilta-elämää, siitä johtuen myös nukkuvat pitkään ja aamiaista täällä tarjoillaankin sitten yhteen asti päivällä, seuraava kattaus onkin sitten illallinen, auringon laskettua. Me kun heräämme pääsääntöisesti ennen auringon nousua ja käymme aamiaisella kasin aikoihin, niin pitkä aikahan tuossa safkojen väliin jää. Yksi erikoinen piirre täällä on työntekijöiden kansalaisuus, yleensähän aasiassa manageri on länkkäri ja muut duunarit halpoja paikallisia, täällä sekä manageri että duunarit ovat lähestulkoon kaikki länkkäreitä, ilmeisesti halpoja sellaisia. Oudolta tuo tuntuu ja en tiedä mistä johtuu, eikö noista paikallisista sitten ole duuniin?


Eilisestä muodostuikin sitten varsinainen matkapäivä kolmenvartin pyrähdyksen sijaan, suunnitelmissa oli lähteä kympin laivalla takaisin Sihanoukvilleen ja sieltä 5 minuutin tuk tuk matka kämpille, 11 maissa piti reissun olla ohitse. Ysiltä checkoutti ”yleinen aika muuten täällä että uudet pääsee sisään”, aamiainen lärviin ja laiturille odotteleen paattia. Kympiltä ei vielä näkynyt ja hetken päästä lipunmyyjä kertoi sen lähtevän 11 aikaan, kello tuli 11 ja silloin kerrottiin laivan lähtevän nyt Sihanoukvillestä. Puolenpäivän aikaan sitten totuus tuli ilmi, kerrottiin että laiva on rikki mutta varmasti saapuu teitä hakemaan, kahden maissa sitten totesivat että menkää neljältä lähtevällä kilpailevan yhtiön laivalla ja lipun pitäisi kelvata sitten siihen. Joo, neljältä päästiin matkaan ja ennen viittä oltiin sitten kämpillä kohtuullisen rasittuneina, syömässä ja kaupassa käytiin niin päivä olikin sitten pulkassa. Kambodza on jo tähän asti yllättänyt meidät erilaisuudellaan ja ehdottomasti ollut käymisen arvoinen paikka.

Jatkoa tässä pari päivää ainakin mietitään, terkkuja aurinkoisesta Kambodzasta ja onneksi se talvi myös vihdoinviimein sinne teidän iloksi saapui ;)


Ja parit räpsyt...

Sihanoukvillen rantakadulta.

Samalta kohtaa rannalta, aikas ruuhkainen biitsi.

Ihmisen aikaansaannoksia, eipä ole aikaisemmin tullut vastaan näin roskaista luontoa ja tätä muuten piisas.

Kylätiellä mopoilemassa.

Kytkin mikä heiluessaan aiheutti toiset sakot, ekalla kertaa ei ollut hajuakaan "säädöksistä".

Mökki missä asuttiin Koh Rongilla.

Näkymä meidän delux-mökin terdeltä.

Viidakko tuppas kasvamaan mökin sisään.

Alkumatkalta Long Beachille.

Tasankoa viidakossa, reitti oli merkitty rikkinäisillä släbäreillä joita oli naulattu sinne tänne.

Loppuhuipennusta.

Ilme kertoo kaiken, "vitsit vähissä".

Perillä näytti tältä.

Rouva rähjääntyi reissussa, itsensä kyllä tuli voittaneeksi ja shortsitkin lähti meressä lilluessa puhtaaksi. Paluumatka suoritettiin veneellä ja köyhdyttiin 8 taalaa.
Ps.Saija itsensä voittaneena lupas kyllä "talsia"takaisinkin jos ei venettä ois saatu:)

Täällä taitaa olla paremmat ainekset ladun tekemiseen.

Kuin hangessa käyneenä, lämpimämmältä kyllä tuntui.

Long Beach vielä kerran, tuollaista jatkui 6-7 kilometriä.

Ja viimeisenä "rantakatu" kylästä, missä Rongilla majailtiin.