Sihanoukville ja Koh Rong

Sihanoukvilleen tultiin dösällä Phnom Penhistä (230km)neljässä ja puolessa tunnissa, valittiin vähän parempi 17 paikkainen bussi hinnaltaan 10 taalaa/pää. Asutaan täällä Occheuteal Beachillä mikä on alueen turistisoitunein, majapaikkana Campodia Resort mistä löytyy reissun toinen ja paras sauna;), hyvä kuntosali täällä myös on. Rantoina Occheuteal Beachin pohjoispää ja Serendipity Beach on mielestämme ylikansoitettuja satoineen rantatuoleineen mutta kävelymatkan takaa Occheutealin eteläpäästä löytyi javascript:void(0);rauhallista biitsiä, rannat ovat kyllä tosi hyvät uimiseen. Ranta-alueet missä on kuppila tai resortti ovat siistejä, muualla maahan heitetyn roskan määrä on jotain ihan käsittämätöntä, muovia maa valkoisenaan.

Parina päivänä vuokrattiin mopo (5taalaa/pvä) ja sillä koluttiin lähitienoot. Kauniita rantoja näkyi tyhjänpanttina vaikka millä mitalla, täälläkin varmaan isopyörä pyörähtää jonkun vuoden sisään ja kansainväliset ketjut pöllähtää mestoille. Kambodzan poliisista tuli meidän kaveri molempina mopopäivinä ja päästiin tutustumaan paikalliseen järjestelmään, missä kerätään (vähävaraisille) poliiseille pikkuisen tee rahaa, sakotusjärjestelmä on kyllä hyvinkin asiakaslähtöinen kun sakon määränkin sai valita itse, ensimmäisenä kertana pienin seteli sattui olemaan vitonen joka vaihtoi omistajaa hymyssä suin, toisena päivänä oltiin varauduttu ja taskussa oli valmiina dollari joka riitti vallanmainiosti myös. Sakotuksen syy oli valojen käyttäminen päivällä, voi olla että oli ihan aiheellisia nuo sakot koska meidänkin mopoon oli viritelty omatekoinen katkaisin mistä ne sai vallan pois, johtoa siinä kuitenkin sen verran että ajoviimassa kytkimen heiluessa valot syttyivät itsestään ja ansa on valmis:).


Ruokapuoli täällä on hoitunut melkeinpä erinomaisesti, valinnanvaraa löytyy ja ruoka on ollut vissiin tämän reissun parhainta. Hinnat ruokapaikoissa ovat myös todella edulliset, 7-8 taalaa kahdelta juomineen.

Reilun viikon täällä oltuamme otimme suunnaksi saaren nimeltään Koh Rong, se sijaitsee n.30 km. Sihanoukvillestä itään. Tänne pääsee joko hitaalla laivalla (2,5h) tai sitten katamaraani tyyppisellä nopealla purkilla (45min), valittiin toi jälkimmäinen 26 taalan hintaan/pää (m/p), hitaampi yhteys olisi ollut 6 taalaa huokeampi.Saarelle saavuttuamme alkoi majapaikan metsästys, Saija jätti Rikun miesparkkiin (Monkey Island Bar;iin oluelle) ja lähti koluamaan kämppiä. Rannan pohjoispään asumukset tzekattuaan olimme edelleen ilman majaa, kaikki siedettävän oloiset olivat täynnä. Yhdessä sitten jatkettiin Koh Tui beachin eteläpäähän kartoittamaan tilannetta, CoCo-bungalows mestasta sitten löytyi Delux-tasoinen möksä 40 taalaa/yö ilman aamiaista. Jos tänne sesonkiaikaan on tulossa niin ehdottomasti aamulaivalla yli koska majat tuntuvat menevän nopeasti kaupan, meidänkin respassa roikkui full-kyltti puoli tuntia saapumisestamme. Mökki oli saaren tasoon nähden kyllä hyvä ja maisemat terassilta mieluisat, rakennustapa täällä vaan on hyvinkin ilmava ja ”tuuletusrakoja” löytyy kaikkialta, ilma kyllä vaihtuu ja myös ”asukit” jotka meillä pimeään aikaan vierailivat. Eka yö munittiin kun jätettiin iltavaloina palaneet kynttilän jämät terdelle, pienet hiirulaiset, Saijan mielestä ”helvetinmoiset” rotat hoitivat niiden loppusijoituksen ja ratsasivat siinä samalla myös sisätilat, siellä kuitenkin kaikki oli asianmukaisesti suojattu. No unet jäi siltä yötä aikas vähiin, seuraavana yönä meillä oli sähköä myös yöllä niin oli toivoa paremmasta kun saatiin yövaloa pirttiin. Pari seuraavaa yötä menikin sitten ihan kivasti moskiittoverkon suojissa, Saija keksi myös laittaa korvatulpat ettei joka rasahdus kuuluisi, kuorsausta kuului yöllä eli ne myös tepsivät.


Aktiviteetteja saarella ”ilta-elämää ois ollut” ei hirveästi ole ja aikamme kului pitkälti ranta-elämään, viidakkovaellus saaren toiselle puolelle Long Beachille myös suoritettiin. Alkumatkasta oli kohtuullisen jyrkkää ja totutun huonokuntoista polkua ”polut toimivat koskina kosteaan aikaan” parikymmentä minuuttia, sitten puoli tuntia todella helppoa viidakkopolkua eikä edes käärmeksiä nähty, loppuhuipennuksessa missä matkaa ei taitettu varmaan 300 metriä enempää menikin sitten n.40 min. Laskeutuminen vuoren päältä kalliorinnettä pitkin osoittautui korkeanpaikankammoa potevalle Saijalle lähes mahdottomaksi tehtäväksi, urheasti kuitenkin suoriutui moisesta koettelemuksesta ylittäen kyllä itsensä. Joo, en kyllä olisi Saijaa vienytkään tolle trekille jos oisin tiennyt kuinka vaativa maasto loppupäässä odotti, ilman vammoja kuitenkin selvittiin.


Long Beach olikin kyllä käymisen arvoinen paikka, ranta on asumaton 6-7 km. pitkä, ”no on molemmissa päissä sentään asutusta” ja tuollaista valkoista ja jalan alla narskuvaa ”kuin kovassa pakkaskelissä kävelis”ei olla tavattu missään muualla. Kannatti olla muuten aamuvirkku ja ajoissa liikkeellä (9am) koska rannalla ei ollut silloin vielä ketään muita. Todella siisti ranta oli myös, ilmeisesti virtaukset menee rannan ohitse eikä rantaan ajaudu jätettä. Hiekkakärpäset kuitenkin vaivaavat auringon ottajia.


Ruokapuoli saarella on ollutkin vähän haasteellista koska pää-osa turisteista viettää rajuhkoa ilta-elämää, siitä johtuen myös nukkuvat pitkään ja aamiaista täällä tarjoillaankin sitten yhteen asti päivällä, seuraava kattaus onkin sitten illallinen, auringon laskettua. Me kun heräämme pääsääntöisesti ennen auringon nousua ja käymme aamiaisella kasin aikoihin, niin pitkä aikahan tuossa safkojen väliin jää. Yksi erikoinen piirre täällä on työntekijöiden kansalaisuus, yleensähän aasiassa manageri on länkkäri ja muut duunarit halpoja paikallisia, täällä sekä manageri että duunarit ovat lähestulkoon kaikki länkkäreitä, ilmeisesti halpoja sellaisia. Oudolta tuo tuntuu ja en tiedä mistä johtuu, eikö noista paikallisista sitten ole duuniin?


Eilisestä muodostuikin sitten varsinainen matkapäivä kolmenvartin pyrähdyksen sijaan, suunnitelmissa oli lähteä kympin laivalla takaisin Sihanoukvilleen ja sieltä 5 minuutin tuk tuk matka kämpille, 11 maissa piti reissun olla ohitse. Ysiltä checkoutti ”yleinen aika muuten täällä että uudet pääsee sisään”, aamiainen lärviin ja laiturille odotteleen paattia. Kympiltä ei vielä näkynyt ja hetken päästä lipunmyyjä kertoi sen lähtevän 11 aikaan, kello tuli 11 ja silloin kerrottiin laivan lähtevän nyt Sihanoukvillestä. Puolenpäivän aikaan sitten totuus tuli ilmi, kerrottiin että laiva on rikki mutta varmasti saapuu teitä hakemaan, kahden maissa sitten totesivat että menkää neljältä lähtevällä kilpailevan yhtiön laivalla ja lipun pitäisi kelvata sitten siihen. Joo, neljältä päästiin matkaan ja ennen viittä oltiin sitten kämpillä kohtuullisen rasittuneina, syömässä ja kaupassa käytiin niin päivä olikin sitten pulkassa. Kambodza on jo tähän asti yllättänyt meidät erilaisuudellaan ja ehdottomasti ollut käymisen arvoinen paikka.

Jatkoa tässä pari päivää ainakin mietitään, terkkuja aurinkoisesta Kambodzasta ja onneksi se talvi myös vihdoinviimein sinne teidän iloksi saapui ;)


Ja parit räpsyt...

Sihanoukvillen rantakadulta.

Samalta kohtaa rannalta, aikas ruuhkainen biitsi.

Ihmisen aikaansaannoksia, eipä ole aikaisemmin tullut vastaan näin roskaista luontoa ja tätä muuten piisas.

Kylätiellä mopoilemassa.

Kytkin mikä heiluessaan aiheutti toiset sakot, ekalla kertaa ei ollut hajuakaan "säädöksistä".

Mökki missä asuttiin Koh Rongilla.

Näkymä meidän delux-mökin terdeltä.

Viidakko tuppas kasvamaan mökin sisään.

Alkumatkalta Long Beachille.

Tasankoa viidakossa, reitti oli merkitty rikkinäisillä släbäreillä joita oli naulattu sinne tänne.

Loppuhuipennusta.

Ilme kertoo kaiken, "vitsit vähissä".

Perillä näytti tältä.

Rouva rähjääntyi reissussa, itsensä kyllä tuli voittaneeksi ja shortsitkin lähti meressä lilluessa puhtaaksi. Paluumatka suoritettiin veneellä ja köyhdyttiin 8 taalaa.
Ps.Saija itsensä voittaneena lupas kyllä "talsia"takaisinkin jos ei venettä ois saatu:)

Täällä taitaa olla paremmat ainekset ladun tekemiseen.

Kuin hangessa käyneenä, lämpimämmältä kyllä tuntui.

Long Beach vielä kerran, tuollaista jatkui 6-7 kilometriä.

Ja viimeisenä "rantakatu" kylästä, missä Rongilla majailtiin.

Kambodza, Phnom Penh

Kambodzasta tuli reissumme ensimmäinen "uusi" maa, maa missä ei olla vierailtu aikaisemmin. Phnom Penhin kentälle laskeuduttiin puoli viiden maissa ilta-päivällä ja tarkoituksena oli ehtiä kämpille ennen pimeän tuloa. Julkista liikennettä täällä ei ole ja vaihto-ehdot oli taksi tai tuk tuk, taksiin päädyttiin hintaan 12 taalaa. Kentältä oli matkaa hotellille vajaa 10 km, ensimmäiset 8 km meni parissakymmenessä minuutissa ja sitten tyssäs.Noin 20 000 mielenosoittajan kulkue tukki tien ja kuskimme heitti upit yrittäen poispäin keskustasta, kaikki muutkin tekivät tietysti samoin ja sen seurauksena oltiinkin sitten ainakin tunti liikkumatta mihinkään. Matka kentältä hotellille kesti lopulta pari tuntia ja kyydin hintakin nousi matkalla pariin kymppiin, maksettiin kyllä mukisematta.

Näistä mielenilmauksista ei oltu huomattu etukäteen mitään uutisointia ja vähän puskista ne tulivat, taksarimme tuntui olevan mielenosoittajien puolella ja kertoi näiden protestien olevan lähes joka iltaisia.Mielenilmaukset olivat tähän asti pysyneet rauhanomaisina, lukuun ottamatta syyskuussa tapahtunutta välikohtausta missä yksi menehtyi. Tätä kirjoittaessa ollaan jo pois kaupungista ja tänään uutisoitiin ainakin kolmen saaneen surmansa poliisien avatessa tulen rynnäkkökivääreillä mielenosoittajia vastaan. Syy näihin levottomuuksiin on lakkoilevien tekstiilityöntekijöiden palkkavaatimus ansioiden tuplaamisesta, tällä hetkellä ansiot on 80 taalaa/kk, kaippa siinä on myös opposition politiikkaa mukana. Meidän elämään kaupungissa nämä protestit eivät vaikuttaneen oikeastaan mitenkään, mellakkapoliiseja oli kyllä valmiustilassa useissa paikoissa.

Valuuttajärjestelmä Kambodzassa on melko sekava, virallinen valuutta on Riel mutta pääsääntöisesti jenkkidollaria käytetään. Alle dollarin summissa tulevat sitten rielit käyttöön, automaatit sylkevät vain dollareita. Vaihtokurssi dollariin nähden on 4100 ja euron suhteen 5600.

Tärkeimmät Phnom Penhin nähtävyydet liittyvät punakhmerien aikana tapahtuneisiin julmuuksiin. Me kävimme katsomassa Toul Slengin vankilamuseon, siellä parikymmentätuhatta kidutettiin hengiltä ja vain seitsemän selvisi hengissä. Hyvin samanlainen paikka kuin Auschwitz mutta uhrit olivat lukeneita ja hyvin pärjänneitä. Joo, nää jutut tapahtui 1975-1979 eli mekin oltu jo koulu-iässä tuolloin.
Riittävä annos ihmisen julmuutta täältä saatiin ja päätettiin skipata kuoleman kentillä (Killing Fields) käynti vallan.Pakollisiin nähtävyyksiin kuului myös käynti kuninkaallisessa palatsissa.

Kaupunki itsessään oli hyvin kaksijakoinen, vaurautta oli ja se myös näkyi esim. autokannassa. Iso osa autoista oli Lexuksen isoja maastureita. Toinen ääripää oli kadulla ja veneissä asuvat perheet joita oli todella paljon, kerjäläisiä oli tietysti siellä missä turisti liikkuu. Jopa 20000 katulasta asustaa myös Phnom Penhin kaduilla.

Ruokapuoli hoituu Kambodzassa kohtuu edullisesti, länkkärisafkat ja oluet kahdelle kustansi useimmiten alle 10 taalaa. Täältä taitaa löytyä reissumme tähän asti halvimmat oluet, tuoppi hanasta monessa paikassa 50 jenkkisentillä, tarjouksia oli myös missä yli 3 dollaria maksavan safkan kylkeen sai kaupanpäällisiksi tuopin:)

Uuttavuotta täällä vietetään vasta huhtikuussa ja se kyllä näkyi vähäisenä, länkkäripitoisena juhlintana. Raketteja Phnom Penhin taivaalle ei lentänyt kuin yhdestä luxushotellista, se hotelli sattui olemaan meidän ikkunamme edessä eikä valvottu turhaan saadessamme nauttia mahtavan rakettishown.

Saijan suominumero on pois käytöstä Kambodzan vierailun ajan, hommattiin täältä liittymä jonka numero on +85578884832.

Parit kuvatukset:

Toul Slengistä.

Samasta paikasta, päätä välillä saaviin ja taas jatketaan...

Kalastusta koko perheen voimin Mekongilla.

Otettiin privapaatti tunniks Mekongille, 20 taalaa.

Parhaat päivät nähnyt, 5 litran vesikannu ajaa tankin virkaa...

Pollarit oli valmiustilassa.

Itsenäisyyden muistomerkki.

Ja joku muu.

Vetelän näköinen kunkun vartija.

Palatsi-aluetta

Pyhä kissa.

Kadun asukkeja.

Veneeni on kotini.

Sumatra, Indonesia

Medaniin, Kuala Namun lento-asemalle saavuttiin pimenevässä illassa ja otettiin taksi hotellille, reilu 30 km;n matka kustansi hivenen alle 10 e ja aikaa siihen meni noin tunti. Kaksi yötä oltiin varattu tänne,joten meille jäi päivä aikaa tutustua tähän parin miljoonan asukkaan kylään ja selvittää jatko-yhteys Parapattiin, Lake Toballe.
Medanista ei oltu kuultu keneltäkään mitään hyvää ja siltä kaupunki myös näytti, länkkäreitä täällä ei ole ja erotutaan takuuvarmasti massasta, rohkeimmat pyysivät taas yhteiskuvia. Tärkein asia kuitenkin saatiin tehtyä ja bussiliput seuraavaksi aamuksi oli taskussa.

Matka Toballe alkoi puolen tunnin taksimatkalla (2,5e) eteläiselle, Amplasin bussi-asemalle. Menovehje täällä vaihtui Parapattiin menevään linjuriin jossa istuttiin reilu 5 tuntia (2e), matkaa siinä ajassa taittui 175 km.
Parapatista oli vielä puolen tunnin laivamatka (0,7e) Tuk Tuk;iin Samosirin saarelle.
Samosirin saari sijaitsee maailman suurimmalla kraaterijärvellä, Lake Toballa. Järvi ei ihan pieni olekaan, pituutta sillä n.90km ja syvyyttäkin löytyy yli 500m, Samosirin saari on n.40 km pitkä.
Lake Toba sijaitsee n.900 metrin korkeudessa ja ilmasto vastaa Suomen hyvää kesää, päivällä 25 ja yöllä 15 astetta. Räkähän tässä kylmyydessä alkoi valumaan kun tänne tultiin;).
Kovasti oltiin luettu hehkutuksia paikasta ja se oli syynä meidän Sumatran visiittiin, kyllähän maisemat olivatkin sen arvoisia.

Majapaikkoja käytiin parista paikasta katsomassa ja taso osoittautui melko kehnoksi, hintakaan ei kyllä hirvittänyt niissä (4-5e). Lopulta päädyttiin Carolina Gottagesiin, mistä paikalliseen tasoon nähden siisti batak-tyylinen mökki irtosi 19 eurolla. Käytiin myöhemmin vielä katselemassa muita majoja mutta päädyttiin kuitenkin majoittumaan koko aika täällä.
Saarella oli useita 80-luvulla rakennettuja resortteja hylättynä, osassa rakentaminen jäänyt vallan kesken. Olivat vissiin varautuneet massojen tulemiseen saarelle, taitaa vaan paikka olla liian vaikean tien takana.
Ei täällä nytkään turisteja riesaksi asti ole, tullessamme ehkä 10 länkkäriä, joulun aikaan sitten joitakin kymmeniä. Paikallisia tuli myös aika paljon joulun aikaan, muuten joulu ei kyllä näkynyt ollenkaan vaikka kristityllä alueella ollaan.

Tuk Tukin kylästä (missä asuttiin)oli katkennut tietoliikenneyhteydet pari kuukautta sitten ja yllättäen ne eivät vieläkään toimineet, lähin toimiva netti oli n.5 kilometrin päässä. Saatiinpahan vähän vieroitusta:).

Mopo meillä oli kolme päivää alla ja siinä ajassa tuli saari koluttua melko tehokkaasti. Saaren ympäri-ajo (135km) suoritettiin heti ensimmäisenä päivänä ja maisemat olivat kyllä huikeat, tiestö vaan oli paikoin todella kehnoa ja yli 5 tuntia se otti aikaa. Luonto täällä on ehdottomasti parasta antia.

Yksi epämiellyttävä seikka saarella oli koirien kasvatus ravinnoksi, pentuja saarella oli paljon mutta nuoret koirat puuttuivat lähes tyystin, Saija veikkasi koirien joutuvan syödyksi noin puolen vuoden iässä. Emme onneksi törmänneet moiseen.

Samosirin saaren keittiö ei vakuuttanut meitä ja annokset toisensa jälkeen olivat kehnoja, oliko vaan sattumaa? Tais tuo ja majoituksen taso hieman vaikuttaa visiitin kestoon ja lopulta vain 6 yötä viihdyttiin,minibussilla palattiin neljässä tunnissa (5e) Medaniin hotellin ovelle. Tässä pari yötä ja lennetään Bangkokin kautta Phnom Penh;iin, uusi vuosi vastaanotetaan siis Kambodzassa.

Se olis muuten sit puolimatkan krouvi tänään, aika menee nopiaan.

Photo, photo

Ystävällinen Medan.

Linjavaunun tunnelmaa, kapeita kavereita nää kun penkkejäkin oli 3+2.

Paikallisia koteja Samosirillä.

Muinainen uhripaikka.

Meidän Batak-house, lisä mausteen öihin antoi lepakot jotka piti välillä pahaa meteliä vintillä.

Mäntymetsää.

Riisiä viljeltiin missä se vaan oli mahdollista.

Kylän raitilta.

Joulu ateria.

Lake Tobassa peseytyy pyykit, astiat, hampaat ja kaikki muukin.

Ja lopuun vähän maisemakuvia.

Reissu meinas päättyä eilen, Saijan astui ajatuksissaan Medanissa viemärin ritilän lävitse, tuurit oli kumminkin kohdillaan.

Pattaya, Koh Chang ja Koh Mak

Pattaya toimi tällä kertaa levähdyspaikkana matkalla pohjoisesta maan kaakkois kulman saarille, lähelle Kambodzan rajaa. Pari yötä kalastajakylässä riitti vallan mainiosti toteamaan venäläisten hurjan kiinnostuksen paikkaa kohtaan, varmaan yli puolet turreista oli venäläisiä ja palvelutkin näytti hoituvan heidän omalla äidinkielellään, ehkä vähän ylikansoitettu heidän osalta.
Hauskahan tuolla oli taas käydä ja toi pari päivää oli juuri sopivan mittainen stoppi täällä.
Tarkoitus oli täältä jatkaa bussilla kohti Tratia, mistä lautat Koh Changille lähtevät. Thaimaassa on yleisesti ottaen hyvät yhteydet linja-autolla, Pattaya-Trat väli oli poikkeus ja suoria linjoja ei löytynyt. Parin vaihdon kanssa kyllä olis päässyt, mutta 7 tuntia 250 km;n matkalle tuntui liian pitkältä ja päädyttiin vastenmieliseen mini-bus kyytiin. Järkeähän näiden vani kuskien päässä ei tunnetusti ole ja nilkka suorana päästävät menemään niin lujaa kun koslasta irtoaa, tosi kivaa kyytiä:). Hinnankiroissa matkanteko ei ole näinkään kun 15 euroon sisältyi myös lauttalippu ja hotellikuljetukset molemmissa päissä.

Koh Changilla majoituttiin suomalaisomisteiseen Sofia Garden Resorttiin, täältä löytyisi myös kotimainen sauna. Kuusi yötä paikassa majailtiin ja kolmena iltana pääsin löylyä lyömään, kävi Saijakin kerran. Intohimoiselle saunojalle kaksi ja puoli kuukautta ilman saunaa teki kipeää ja löylyt todella maistui.
Saarena Koh Chang oli tosi kiva ja rauhallinen, pääranta White Sand Beach ehkä tekee pienen poikkeuksen, siellä populaa tuntui olevan. Klong Prao Beach, minkä lähellä asuimme oli tosi hyvä uimiseen ja vähän kansoitettu. Ranta-elämää , saunomista ja mopoilua kolmen sadan kilsan verran, siinä ohjelma Changilla.

Changilta otettiin suunnaksi saari nimeltä Koh Mak, pari tuntia laivalla etelään ja yksi paratiisisaari oli taas edessämme. Tämä rauhallisuuden tyyssija tarjoaa hyvät puitteet täydellistä rauhaa rakastaville, kiireet kyllä loppuu kun tänne 400 asukkaan saarelle rantautuu.
Majoitustarjontaa saarelta löytyy joka lähtöön ja täällä pystyy kohtuu hinnalla asumaan todella upeissa puitteissa. Mekin saimme arkeemme luksusta ja asutaan 4 yötä Sea Breeze resortissa, mistä löytyy kivoilla maisemilla varustettu uima-allas ja 9 hyvätasoista mökkiä, hintaa tolla n.40e aamiaisineen. Ranta tässä majapaikan kohdalla ei kaksinen ole mutta mopolla huristaa nopsaan hyville, lähes tyhjille rannoille.
Pää-elinkeinona täällä taitaa olla kumipuun viljely, saaren keski-osat ovat ainakin istutettu sitä täyteen. Turismistakin saari ropoja saa ja suunta varmasti nousujohteinen.
Tekemistähän täällä ei kauheasti ole mutta ei sitä paljon kaipaakaan, mahtava saari muutaman päivän reissulle.
Huomenna busseillaan takaisin Bangkokiin josta sitten keskiviikkona lennetään Medaniin, Sumatralle Indonesiaan.

Ja räpsyjä perään:

Walking street Pattayalla kunkun syntymäpäivänä.

Lautta Koh Changille.

Kalastajakylä Changilla.

Sauna Changilla, kiuas aika kesy mutta asiansa ajoi.

Meirän allas Koh Makilla.

Rantsua Makilta.

Ostettiin frisbee ajankuluksi.

Ja kavereita saatiin mukaan sitä viskomaan.

Lopulta frisbee matkasi uuteen kotiin, luvan kanssa.

Täällä aika matelee.

Kylähullun piha, patsaita oli myös siellä täällä ympäri saarta.

Mopon tankkaus lapsityövoimalla.

Saaren vilkkainta aluetta.

Koiria täällä on tosi paljon.

Koh Mak muistetaan...