Sihanoukville ja Koh Rong

Sihanoukvilleen tultiin dösällä Phnom Penhistä (230km)neljässä ja puolessa tunnissa, valittiin vähän parempi 17 paikkainen bussi hinnaltaan 10 taalaa/pää. Asutaan täällä Occheuteal Beachillä mikä on alueen turistisoitunein, majapaikkana Campodia Resort mistä löytyy reissun toinen ja paras sauna;), hyvä kuntosali täällä myös on. Rantoina Occheuteal Beachin pohjoispää ja Serendipity Beach on mielestämme ylikansoitettuja satoineen rantatuoleineen mutta kävelymatkan takaa Occheutealin eteläpäästä löytyi javascript:void(0);rauhallista biitsiä, rannat ovat kyllä tosi hyvät uimiseen. Ranta-alueet missä on kuppila tai resortti ovat siistejä, muualla maahan heitetyn roskan määrä on jotain ihan käsittämätöntä, muovia maa valkoisenaan.

Parina päivänä vuokrattiin mopo (5taalaa/pvä) ja sillä koluttiin lähitienoot. Kauniita rantoja näkyi tyhjänpanttina vaikka millä mitalla, täälläkin varmaan isopyörä pyörähtää jonkun vuoden sisään ja kansainväliset ketjut pöllähtää mestoille. Kambodzan poliisista tuli meidän kaveri molempina mopopäivinä ja päästiin tutustumaan paikalliseen järjestelmään, missä kerätään (vähävaraisille) poliiseille pikkuisen tee rahaa, sakotusjärjestelmä on kyllä hyvinkin asiakaslähtöinen kun sakon määränkin sai valita itse, ensimmäisenä kertana pienin seteli sattui olemaan vitonen joka vaihtoi omistajaa hymyssä suin, toisena päivänä oltiin varauduttu ja taskussa oli valmiina dollari joka riitti vallanmainiosti myös. Sakotuksen syy oli valojen käyttäminen päivällä, voi olla että oli ihan aiheellisia nuo sakot koska meidänkin mopoon oli viritelty omatekoinen katkaisin mistä ne sai vallan pois, johtoa siinä kuitenkin sen verran että ajoviimassa kytkimen heiluessa valot syttyivät itsestään ja ansa on valmis:).


Ruokapuoli täällä on hoitunut melkeinpä erinomaisesti, valinnanvaraa löytyy ja ruoka on ollut vissiin tämän reissun parhainta. Hinnat ruokapaikoissa ovat myös todella edulliset, 7-8 taalaa kahdelta juomineen.

Reilun viikon täällä oltuamme otimme suunnaksi saaren nimeltään Koh Rong, se sijaitsee n.30 km. Sihanoukvillestä itään. Tänne pääsee joko hitaalla laivalla (2,5h) tai sitten katamaraani tyyppisellä nopealla purkilla (45min), valittiin toi jälkimmäinen 26 taalan hintaan/pää (m/p), hitaampi yhteys olisi ollut 6 taalaa huokeampi.Saarelle saavuttuamme alkoi majapaikan metsästys, Saija jätti Rikun miesparkkiin (Monkey Island Bar;iin oluelle) ja lähti koluamaan kämppiä. Rannan pohjoispään asumukset tzekattuaan olimme edelleen ilman majaa, kaikki siedettävän oloiset olivat täynnä. Yhdessä sitten jatkettiin Koh Tui beachin eteläpäähän kartoittamaan tilannetta, CoCo-bungalows mestasta sitten löytyi Delux-tasoinen möksä 40 taalaa/yö ilman aamiaista. Jos tänne sesonkiaikaan on tulossa niin ehdottomasti aamulaivalla yli koska majat tuntuvat menevän nopeasti kaupan, meidänkin respassa roikkui full-kyltti puoli tuntia saapumisestamme. Mökki oli saaren tasoon nähden kyllä hyvä ja maisemat terassilta mieluisat, rakennustapa täällä vaan on hyvinkin ilmava ja ”tuuletusrakoja” löytyy kaikkialta, ilma kyllä vaihtuu ja myös ”asukit” jotka meillä pimeään aikaan vierailivat. Eka yö munittiin kun jätettiin iltavaloina palaneet kynttilän jämät terdelle, pienet hiirulaiset, Saijan mielestä ”helvetinmoiset” rotat hoitivat niiden loppusijoituksen ja ratsasivat siinä samalla myös sisätilat, siellä kuitenkin kaikki oli asianmukaisesti suojattu. No unet jäi siltä yötä aikas vähiin, seuraavana yönä meillä oli sähköä myös yöllä niin oli toivoa paremmasta kun saatiin yövaloa pirttiin. Pari seuraavaa yötä menikin sitten ihan kivasti moskiittoverkon suojissa, Saija keksi myös laittaa korvatulpat ettei joka rasahdus kuuluisi, kuorsausta kuului yöllä eli ne myös tepsivät.


Aktiviteetteja saarella ”ilta-elämää ois ollut” ei hirveästi ole ja aikamme kului pitkälti ranta-elämään, viidakkovaellus saaren toiselle puolelle Long Beachille myös suoritettiin. Alkumatkasta oli kohtuullisen jyrkkää ja totutun huonokuntoista polkua ”polut toimivat koskina kosteaan aikaan” parikymmentä minuuttia, sitten puoli tuntia todella helppoa viidakkopolkua eikä edes käärmeksiä nähty, loppuhuipennuksessa missä matkaa ei taitettu varmaan 300 metriä enempää menikin sitten n.40 min. Laskeutuminen vuoren päältä kalliorinnettä pitkin osoittautui korkeanpaikankammoa potevalle Saijalle lähes mahdottomaksi tehtäväksi, urheasti kuitenkin suoriutui moisesta koettelemuksesta ylittäen kyllä itsensä. Joo, en kyllä olisi Saijaa vienytkään tolle trekille jos oisin tiennyt kuinka vaativa maasto loppupäässä odotti, ilman vammoja kuitenkin selvittiin.


Long Beach olikin kyllä käymisen arvoinen paikka, ranta on asumaton 6-7 km. pitkä, ”no on molemmissa päissä sentään asutusta” ja tuollaista valkoista ja jalan alla narskuvaa ”kuin kovassa pakkaskelissä kävelis”ei olla tavattu missään muualla. Kannatti olla muuten aamuvirkku ja ajoissa liikkeellä (9am) koska rannalla ei ollut silloin vielä ketään muita. Todella siisti ranta oli myös, ilmeisesti virtaukset menee rannan ohitse eikä rantaan ajaudu jätettä. Hiekkakärpäset kuitenkin vaivaavat auringon ottajia.


Ruokapuoli saarella on ollutkin vähän haasteellista koska pää-osa turisteista viettää rajuhkoa ilta-elämää, siitä johtuen myös nukkuvat pitkään ja aamiaista täällä tarjoillaankin sitten yhteen asti päivällä, seuraava kattaus onkin sitten illallinen, auringon laskettua. Me kun heräämme pääsääntöisesti ennen auringon nousua ja käymme aamiaisella kasin aikoihin, niin pitkä aikahan tuossa safkojen väliin jää. Yksi erikoinen piirre täällä on työntekijöiden kansalaisuus, yleensähän aasiassa manageri on länkkäri ja muut duunarit halpoja paikallisia, täällä sekä manageri että duunarit ovat lähestulkoon kaikki länkkäreitä, ilmeisesti halpoja sellaisia. Oudolta tuo tuntuu ja en tiedä mistä johtuu, eikö noista paikallisista sitten ole duuniin?


Eilisestä muodostuikin sitten varsinainen matkapäivä kolmenvartin pyrähdyksen sijaan, suunnitelmissa oli lähteä kympin laivalla takaisin Sihanoukvilleen ja sieltä 5 minuutin tuk tuk matka kämpille, 11 maissa piti reissun olla ohitse. Ysiltä checkoutti ”yleinen aika muuten täällä että uudet pääsee sisään”, aamiainen lärviin ja laiturille odotteleen paattia. Kympiltä ei vielä näkynyt ja hetken päästä lipunmyyjä kertoi sen lähtevän 11 aikaan, kello tuli 11 ja silloin kerrottiin laivan lähtevän nyt Sihanoukvillestä. Puolenpäivän aikaan sitten totuus tuli ilmi, kerrottiin että laiva on rikki mutta varmasti saapuu teitä hakemaan, kahden maissa sitten totesivat että menkää neljältä lähtevällä kilpailevan yhtiön laivalla ja lipun pitäisi kelvata sitten siihen. Joo, neljältä päästiin matkaan ja ennen viittä oltiin sitten kämpillä kohtuullisen rasittuneina, syömässä ja kaupassa käytiin niin päivä olikin sitten pulkassa. Kambodza on jo tähän asti yllättänyt meidät erilaisuudellaan ja ehdottomasti ollut käymisen arvoinen paikka.

Jatkoa tässä pari päivää ainakin mietitään, terkkuja aurinkoisesta Kambodzasta ja onneksi se talvi myös vihdoinviimein sinne teidän iloksi saapui ;)


Ja parit räpsyt...

Sihanoukvillen rantakadulta.

Samalta kohtaa rannalta, aikas ruuhkainen biitsi.

Ihmisen aikaansaannoksia, eipä ole aikaisemmin tullut vastaan näin roskaista luontoa ja tätä muuten piisas.

Kylätiellä mopoilemassa.

Kytkin mikä heiluessaan aiheutti toiset sakot, ekalla kertaa ei ollut hajuakaan "säädöksistä".

Mökki missä asuttiin Koh Rongilla.

Näkymä meidän delux-mökin terdeltä.

Viidakko tuppas kasvamaan mökin sisään.

Alkumatkalta Long Beachille.

Tasankoa viidakossa, reitti oli merkitty rikkinäisillä släbäreillä joita oli naulattu sinne tänne.

Loppuhuipennusta.

Ilme kertoo kaiken, "vitsit vähissä".

Perillä näytti tältä.

Rouva rähjääntyi reissussa, itsensä kyllä tuli voittaneeksi ja shortsitkin lähti meressä lilluessa puhtaaksi. Paluumatka suoritettiin veneellä ja köyhdyttiin 8 taalaa.
Ps.Saija itsensä voittaneena lupas kyllä "talsia"takaisinkin jos ei venettä ois saatu:)

Täällä taitaa olla paremmat ainekset ladun tekemiseen.

Kuin hangessa käyneenä, lämpimämmältä kyllä tuntui.

Long Beach vielä kerran, tuollaista jatkui 6-7 kilometriä.

Ja viimeisenä "rantakatu" kylästä, missä Rongilla majailtiin.