Chiang Rai

Chiang Raissa majailtiin neljä yötä ja suhteellisen laajalla säteellä ympäristöön tutustuttiin. Kaupunki itsessään ei kovin paljoa nähtävyyksiä tarjoa mutta ympäristöstä ihmeteltävää kyllä löytyi.
Sunnuntaiaamu valkeni pilvisenä ja tihkusateisena joten päätettiin tutustua lähiympäristöön, maanantaista eteenpäin luvattiin poutaisempaa keliä, silloin sitten kauemmaksi.
Ensimmäiseksi vierailukohteeksi valikoitui siten valkoinen temppeli (Wat Rong Khun), se sijaitsee 13 km kaupungista etelään, melkein valtatie ykkösen varressa. Temppeli olikin upein missä koskaan olemme käyneet, sanotaanhan sitä jopa maailman kauneimmaksi. Jos oikein muistan niin temppelialuetta on vuonna 1997 alettu rakentamaan ja sen oletetaan valmistuvan n.60 vuoden kuluttua, pitkä on työmaa.
Paljon siitä kuitenkin oli jo nyt valmiina ja kun yksityiskohtia katseli niin ei yhtään ihmettele jos vielä vuosikymmeniä tuota pykäävät. Hieno paikka!

Maanantaina olikin sitten vuorossa Thaimaan pohjoisimpien osien koluaminen. Ensiksi ajeltiin Thaimaan pohjoisimpaan kylään Mae Saihin, silta sieltä olisi vienyt Myanmariin, ei kuitenkaan menty yli.
Sieltä matka jatkui itään kohti Mekong-jokea, jossa kolme valtakuntaa kohtaa toisensa. Thaimaan, Myanmarin ja Laosin raja-aluetta kutsutaan kultaiseksi kolmioksi (Golden Triangle).
Entisaikaan tällä alueella tuotettiin yli puolet maailman oopiumin tarpeesta, nykyään toi homma on ilmeisesti aikas lapsen kengissä.

Tiistaina suunnattiin Thaimaan luoteis-osiin, Myanmarin raja-alueelle. Täältä löytyikin sitten taas upeita vuoristoteitä, ihan vaan ajeltavaksi. Näillä teillä taas näki kuinka Thaimaan syrjäseuduilla asutaan, lautahökkeleissä vuorenrinteellä ilman ikkunoita, olis kyllä ollut hulppeet näkö-alat jos olis ollut. Lautasantennit kuitenkin löytyi majojen seinistä.

Keskiviikkona käytiin kasomassa alueen ehkä parhainta vesiputousta, Khun Konia. Chiang Raista n.30 km etelään sijaitsevalle putoukselle päästäkseen joutuu loppumatkasta taivaltamaan puolentoista kilometrin viidakkopolun, onneksi oltiin aikaisin liikkeellä niin oli mukava kiivetä putoukselle.

Kelit täällä tähän vuodenaikaan on aikas viileät, aamuisin noin 15 ja ilmankosteus todella korkea, päivällä sit kipuaa tuonne 25 huitteille. En olisi uskonut käyttäväni villapaitaa muuta kuin lentsikoissa ja jääkylmissä busseissa tänä talvena, täällä kuitenkin joutui nöyrtyyn ja pistämään core-tex takin vielä sen lisäksi aamu-ajeluille.

Nyt kohti Chaiang Rain bussi-asemaa ja kohta kohti Bangkokia (11h), eikä siinä vielä kaikki, aamulla sitten kahden tunnin matka jatkeeksi Pattayalle.

Ps.Blogin julkaisu jäikin tänne Pattayalle ja bussimatkasta selvittiin yllättävän hyvin, ilta seitsemältä lähdettiin ja aamu kahdeksalta oltiin perillä. Pari kertaa jouduttiin mekin kaivamaan passit esiin poliisien bussiin tekemissä ratsioissa, pohjoisessa oli aikas usein check-pointteja.

Loppu kuvien muodossa:

Tällä tultiin Chiang Maista Chiang Raihin, kolmisen tuntia matka kesti ja hierovissa penkeissä se meni kuin siivillä. Hintaa tällaisella matkalla oli 6,5e.

Wat Rong Khun.

Kynsikin on lakattu.

Suomestakin oli jotain päässyt temppelin takaseinään, aikas avarakatseista.

Golden Triangle. Vasemmalla Thaimaa, suoraan edessä Myanmar ja oikealla Laos.

Kellotorni Chiang Rain keskustassa. Torni alkoi vaihtamaan väriä seitsemän, kahdeksan ja yhdeksän aikaan illalla musiikin soidessa taustalla. Paljon oli iltaisin porukkaa seuraamassa 10 minuutin showta, mekin parina iltana.

Matkalla Khun Kon-putoukselle.

Itse putous.

Iloiset mopilijat ja paras skopa tähän asti olleista. Tällä uunituoreella Honda PCX150 mopolla päästeltiin yli 600 km Chiang Rain ja ympäristön teitä, tässä sai jo vähän paremman ajo-asennonkin. Tämän vuokra vakuutuksineen oli päivää kohti n.12e, kannatti kyllä maksaa.

Salakuva viimeyön bussimatkalta ratsian ollessa päällä. Bussilippu Bangkokiin maksoi n 15e, eli kovin on huokeata matkan teko näin.

Parin kuukauden väli-etappi reissussa jo tuossa sivuutettiin ja matka maistuu edelleen:)